Oululaisille talviuintiaktiiveille kotiseudun edustus on kunnia-asia.
Tuirassa uimaan pulahtaa päivittäin 170 henkilöä.
Perjantaina aamupäivällä pakkasmittari näyttää seitsemää astetta. Tuuli vihmoo kasvoille kuusi metriä sekunnissa.
Tuntuu kuin –14 astetta, tulkitsee sääennuste.
Vesi sen sijaan on asteen pari miinuksella. Se ei pääse jäätymään, koska Tuiran talviuintialueen moottori pitää virran juoksemassa.
– Neljästä asteesta aina puhutaan. Mutta kyllä vesi voi olla miinuksen puolella, Oulun Talviuimareiden puheenjohtaja Salla Lamminpää kertoo.
Kuulakärkikynä jähmettyy vastausta kirjoittaessa.
Oulusta MM-kisoihin lähtee kymmenpäinen joukkue. Juuri nyt Lamminpää ja matkakumppani Sakari Yrjö-Koskinen valmistautuvat pulahtamaan jokeen.
– Nyt on niin kylmä, ettei pahemmin pysty uimaan, Yrjö-Koskinen arvioi pyryn ja viiman keskellä.
Pitkällä matkalla kylmä kangistaa
Sloveniassa vesi on Oulua lämpimämpää, noin viisiasteista.
Maanantaista sunnuntaihin kestävissä talviuinnin MM-kisoissa kisataan nopeudesta. Matkat vaihtelevat 25 metristä aina 1 000 saakka.
Lamminpää osallistuu lyhyemmille matkoille – 25 metrin perhos- sekä vapaa- ja rintauintiin sekä 50 metrin vapaa- ja rintauintiin.
Lamminpää on harrastanut talviuintia vuodesta 2014. Pidemmät matkat ovat tällä kertaa poissuljettu vaihtoehto, koska hän poti vastikään flunssaa.
Hän ei ole koskaan uinut niin pitkää matkaa, että kipu muuttuisi viiltäväksi, mutta tietää, että pitkällä matkalla niin voi käydä.
Yrjö-Koskinen kisaa myös 25 metrin ja 50 metrin matkoilla. Lisäksi hän osallistuu 200 metrin uintiin.
Lyhyellä pyrähdyksellä kylmyyttä ei ehdi ajatella, mutta kahdensadan metrin matkalla alkaa jo tuntua.
– Kylmä kangistaa. Lihakset kramppaavat ja hampaita vihloo, Yrjö-Koskinen kuvailee.
Ensimmäisen kerran Yrjö-Koskinen ajautui mukaan jo vuonna 2006, kun kisat järjestettiin Oulussa. Sen jälkeen hän on ollut mukana joka kerta.
Siitä lähti myös lajin kansainvälinen buumi. Nyt MM-kisat järjestetään joka toinen vuosi.
– Kotiseutu on rakas, ja on kunnia-asia osallistua kisoihin. Me olemme levittäneet talviuintia ympäri maailman Kiinaa myöten, Lamminpää sanoo.
Kisaamiseen jää koukkuun. Lämminhenkinen yhteisö vetää puoleensa.
Mitä kylmempi vesi, sen lämpimämpi ystävyys, piireissä tavataan sanoa.
Slovenian kisoihin on ilmoittautunut 1 100 osallistujaa 36 maasta. Reilut kymmenen prosenttia heistä on suomalaisia.
– Voisi kuvitella, että eivät lämpimissä maissa harrasta talviuintia, mutta kyllä sieltä osallistujia tulee, Lamminpää sanoo.
Euforia kiittää heittäytyjää
Talvikauden aikaan Lamminpää käy Tuirassa uimassa suunnilleen neljä kertaa viikossa.
Kempeleen Montulla olisi toinen paikka, mutta se on turhan kaukana.
Tuiran talviuintialue pääsi Perlaconin teettämälle säästöehdotusten listalle. Uintipaikan lakkauttamalla Oulun kaupunki säästäisi neljässä vuodessa 30 000 euroa.
Talviuimarit eivät ajatusta arvosta. Lamminpää seuraa pukukoppien vieraskirjaa säännöllisesti: uimassa käy päivittäin 100 naista ja 70 miestä.
Aktiiviharrastajien mukaan talviuinti on muutakin kuin urheilua. Se on pääkopan tahtotila, henkistä kamppailua, hyväksi terveydelle.
Vaikka on harrastanut talviuintia vuosikausia, kylmään veteen pulahtaminen tuntuu aina yhtä epäluonnolliselta.
Siksi päätös täytyy tehdä jo lähtiessä. Rannalla ei enää kannata ruveta jahkailemaan.
– Täytyy ajatella lämpimiä asioita, hengitellä rauhassa, Lamminpää kuvailee.
Kun lopulta nousee hyisestä vedestä, on rökittänyt pahimman vihollisensa, itsensä.
– Joka kerta kun menee, voittaa itsensä. Aina on voittajafiilis ja euforinen tunne, Yrjö-Koskinen sanoo.