Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Kaikki kau­pun­ki­suun­nit­te­lu koskee myös lapsia – Oulussa py­sä­köin­ti­pai­kat ovat voit­ta­neet ka­tu­puut ja viih­tyi­syy­den

Lapsen oikeuksien viikkoa vietetään teemalla ”Jokainen lapsi on arvokas”. Mutta missä lapsen arvo näkyy silloin, kun päätämme kaupungin tulevaisuudesta? Kenen ääni kuuluu, kun keskustan kaupunkiympäristöä, katuja ja liikenneratkaisuja suunnitellaan?

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsen etu on otettava ensisijaisesti huomioon kaikissa lapsia koskevissa päätöksissä. Lapsen edun ensisijaisuus tarkoittaa, että lapsen edulle on annettava erityisen suuri painoarvo. Kaupunkisuunnittelussa lasten ääni kuuluu kuitenkin aivan liian harvoin, eikä lapsen edun ensisijaisuus näy riittävästi päätöksenteossa.

Kaikki kaupunkisuunnittelu koskee myös lapsia. Lapsi on kaupungin käyttäjä ja yhteiskunnan jäsen jo nyt. Kaupunkisuunnittelussa on huomioitava turvallisuuden lisäksi itsenäinen liikkuminen, leikki, vapaa-aika, osallisuus ja lasten mahdollisuus käyttää julkista kaupunkitilaa.

Juuri lapset joutuvat elämään tämän päivän kaupunkisuunnitteluratkaisujen seurausten kanssa pisimpään, vaikka heillä on vähiten mahdollisuuksia vaikuttaa niihin.

Lapsen edun ensisijaisuus joutuu todelliseen testiin silloin, kun eri tavoitteet ovat ristiriidassa. Oulun keskustan katusuunnitelmia on viime vuosina palautettu valmisteluun, koska päättäjät ovat halunneet säilyttää tai lisätä pysäköintipaikkoja. Pysäköintipaikat kuitenkin kilpailevat samasta rajallisesta katutilasta esimerkiksi katupuiden, muun kaupunkivihreän ja viihtyisyyden kanssa. Lopulta pysäköintipaikat on arvotettu tärkeämmiksi kuin katupuut.

Onko tällaisissa valinnoissa arvioitu lasten etua ja annettu sille sopimuksen edellyttämä ensisijainen painoarvo? Entä miten arviointi on vaikuttanut lopullisiin päätöksiin?

Katupuut tekevät kaupungista viihtyisämmän, tarjoavat varjoa helteillä ja auttavat sopeutumaan ilmastonmuutokseen. Suurten puiden kasvattaminen vie vuosikymmeniä. Jos niille ei varata tilaa nyt, päätämme samalla siitä, millaista varjoa ja vihreyttä tulevilla sukupolvilla on käytössään.

Juuri lapset joutuvat elämään tämän päivän kaupunkisuunnitteluratkaisujen seurausten kanssa pisimpään, vaikka heillä on vähiten mahdollisuuksia vaikuttaa niihin. Tänä vuonna syntyvä oululainen täyttää 18 vuotta vuonna 2044. Olemme paljon vartijoina. Suunnittelemmeko kaupunkia lasten tulevaisuutta vai vain tämän päivän aikuisten tarpeita ajatellen?

Oulu on saanut Unicefin Lapsiystävällinen kunta -tunnustuksen. Sen pitäisi näkyä kaikessa kaupunkisuunnitteluun liittyvässä päätöksenteossa. Lapsivaikutusten arviointi ei saa jäädä muodollisuudeksi. Lasten näkemykset on selvitettävä jo suunnittelun alkuvaiheessa, ja päätöksissä on osoitettava, miten lapsen edun ensisijaisuus on vaikuttanut lopullisiin ratkaisuihin.

Lapsen edun ensisijaisuus ei tarkoita, että kaikki muut tarpeet sivuutetaan. Se tarkoittaa, ettei lapsen etua saa sivuuttaa vain siksi, että nykytilan puolustajilla on ääni päätöspöydissä ja lapsilla ei.

Lapsen oikeuksien toteutuminen mitataan lopulta teoilla, ei juhlapuheilla.

Harri Vaarala

väitöskirjatutkija, Liikenteen tutkimuskeskus Verne, Tampereen yliopisto