Kaarina Keräsen elämä oli päättyä järven pohjaan 17-vuo­tiaa­na, tapasi nyt pe­las­ta­jan­sa en­sim­mäis­tä kertaa 56 vuoden jälkeen – "Hän on pe­las­ta­nut minun hen­ke­ni, niin ei tämä ko­ro­na­ha­laus tapa"

Orvokki Prihan (vas.) ja Kaarina Keräsen jälleennäkeminen oli tunnetta täynnä. Yhteinen kemia löytyi 56 vuoden jälkeen nopeasti.

Kuva: Pekka Peura

Se oli kuuma toukokuinen päivä Lahdessa vuonna 1964. Orvokki houkutteli puutarhuriharjoittelijaystäväänsä Kaarinaa uintireissulle läheiselle järvelle. Kaarina suostui lähtemään mukaan, hieman vastahakoisesti tosin, hän ei nimittäin kokenut olevansa mikään mestariuimari. 17-vuotiaiden tyttöjen uintireissu keskeytyi äkillisesti, kun Kaarina vajosi pinnan alle. Hän yritti huutaa apua, mutta leuka ei auennut. Jalat jäykistyivät ja tuntui kylmältä. Kaarina oli veden alla pitkään. Orvokki onnistui kuitenkin toisella yrittämällä kaivamaan tajuntansa menettäneen ystävänsä pohjasta.

Tämän jälkeen tytöt suuntasivat grillille, josta he ostivat "kuumat koirat", ja hetken oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.