Kaa­re­vaa, pehmeää ja ro­mant­tis­ta

Uusrokokookalusteet ovat yhä suosittuja ja arkikäytössä mukavia

Uusrokokoota pidetään kertaustyyleistä mukavimpana, eikä suotta, nojatuolin syleilyssä voi vaikka uppoutua kirjaan, Aino Jääskeläinen kertoo.
Uusrokokoota pidetään kertaustyyleistä mukavimpana, eikä suotta, nojatuolin syleilyssä voi vaikka uppoutua kirjaan, Aino Jääskeläinen kertoo.

Aino Jääskeläisen kotona riittää huonekalujen kirjoa ja valikoimaa. Keittiöntuolit kiiltävät turkooseina ja vihreinä, massiivinen kirjoituspöytä komeilee sinivalkoisissa väreissä.

Sisustus on kauttaaltaan värikästä ja boheemia.

Täällä ei nipoteta turhista, vaan elämisen jäljet saavat näkyä.

Olohuoneesta löytyvät siniset uusrokokookalusteet, kaksi muhkeaa nojatuolia ja ikkunan edustaa koristava sohva.

"Uusrokokookalusteet tunnistaa helposti kaarevista muodoista. Etujalat ovat tyypillisesti loivan S-kirjaimen muotoiset. Pehmeys tekee tyylistä kotoisan, romanttisenkin."

"Lisäksi kalusteiden suhteellisen pieni koko mahdollistaa niiden käytön nykyasunnoissa."

"Siinä varmaan päällimmäisiä syitä uusrokokoon jatkuvaan suosioon. Näitähän valmistetaan meillä edelleen, ei tosin enää vanhoin menetelmin."

Entisöintialan ammattilaisena Aino Jääskeläinen tietää mistä puhuu, tyylit ovat tulleet tutuiksi. Uusrokokookalusteet hän kunnosti omalla työpajallaan. Työssäoppijoiden apu oli tervetullutta, kun kokonaan poikki menneitä selkänojia kasattiin uudelleen.

Työtunteja hän ei ole laskenut, aika ei ole pääasia kun kunnostaa itselleen.

"Puuosiin jätin näkyviin ajan tuomia kolhuja, minusta ne kuuluvat vanhoihin kalusteisiin. Antiikkikaluste täysin uusitulla pinnalla on epäaito, ajan hampaan kuuluu näkyä, se kertoo osaltaan esineen tarinaa."

Viimeisen silauksen puupinnoille Jääskeläinen teki sellakalla. Tämä kilpikirvojen eritteestä valmistettava luonnonhartsi tuo puulle pehmeää kiiltoa.

Vielä 1800-luvulla sellakka oli yleinen lakkamateriaali huonekaluissa, mutta myöhemmin käytöstä luovuttiin sen huonon veden ja valon keston takia.

"Uusrokokookalusteiden verhoilussa ei aikanaan värejä säästelty. Voimakasta punaista, lilaa ja vihreää käytettiin paljon, ja päällisiä ommeltiin etenkin sametista ja plyysistä."

Kankaiden kuviointi oli rehevää, parhaimmillaan niin verhot, matot kuin päällisetkin kukkivat.

Aino Jääskeläinen on valinnut kalusteisiinsa ajan tyyliin sopivan kankaan. Pehmusteen hän on tehnyt perinteisestä meriheinästä, ja istuinmukavuuden takaa kierteisjousitus, 1800-luvun keksintöjä sekin.

Joillekin eri tyylien yhteensovittaminen omassa kodissa voi tuntua todella hankalalta, mutta Aino Jääskeläinen ei lukeudu heihin. Hänestä se on päinvastoin helppoa ja hauskaa.

"Meillä on kotona monenlaista mööpeliä, on funkkista ja ranskalaiskalusteita, mutta nehän vain täydentävät toisiaan."

"Kun nykymuoti suosii suoraa pintaa ja kantikkaita kalusteita ihan liiaksi asti, niin vaihtelua saa uusrokokoon pehmeydestä."

"Lisäksi vanhat kalusteet ovat lujaa tekoa. Ne kestävät värin ja verhoilun uusimisen useampaankin kertaan, samaa ei voi sanoa nykykalusteista."

Ilmoita asiavirheestä