Ruotsissa pidetään ensi sunnuntaina valtiopäivävaalit, joiden tulosta jännitetään kenties enemmän kuin kertaakaan kansankodin historiassa. Pelissä ei ole enempää eikä vähempää kuin Ruotsin sisäpoliittinen vakaus. Jos tuo vakaus järkkyy, sillä voi olla laajempiakin vaikutuksia.
Ruotsin vaaleista on Suomessa yleensä seurattu perinteisen valtapuolueen sosiaalidemokraattien ja porvariallianssin kamppailua. Vaihtoehtoiset hallituspohjat ovat olleet yleensä apupuolueiden tukema demarien vähemmistöhallitus tai porvarihallitus.
Tuttu kuvio menee nyt uusiksi. Maahanmuuttovastainen ruotsidemokraatit (SD) saa vaaleissa satavarmasti suuren vaalivoiton. Jos on luottaminen mielipidetiedusteluja, SD nousee mitä todennäköisimmin ainakin toiseksi suurimmaksi. Nousu ykköseksi demarien ohi olisi jo todella iso jytky.
Keskustelut joidenkin muiden puolueiden (SD:llä ei ollut aikaa) edustajien kanssa Tukholmassa pari viikkoa ennen vaaleja vääntyivät ennen pitkää väkisinkin ruotsidemokraatteihin. Muut puolueet tuntuvat olevan neuvottomia, miten vastata SD:n haasteeseen.
Taustalla on se, että Ruotsiin tuli vuoden 2015 maahanmuuttokriisin aikana noin 160 000 ihmistä siinä missä Suomi otti heitä vastaan reilut 30 000. Määrä oli liikaa jopa Ruotsille.
Ruotsidemokraattien gallupkannatus on paisunut muuttoaallon jälkeen kuin pullataikina. Jo viime vaaleissa puolue sai noin 13 prosentin kannatuksen, mutta nyt sille ennustetaan suurin piirtein 20 prosentin tulosta.
Tilanne muistuttaa jossain määrin Suomea vuoden 2011 eduskuntavaalien alla. Niissä perussuomalaiset saivat ensimmäisen jytkynsä. Sitä seurasi toinen, mutta hallitukseen vuonna 2015 lähtenyt puolue hajosi vuosi sitten, ja nykyperussuomalaisten gallupluvut pyörivät alle kymmenessä prosentissa.
Ruotsin asetelma poikkeaa kuitenkin Suomesta monessa mielessä.
Muut puolueet ovat kieltäytyneet ja kieltäytyvät yhä kategorisesti hallitusyhteistyöstä SD:n kanssa. Yhteistyötä on toki jouduttu tekemään valtiopäivien valiokunnissa sekä maapäivillä ja kuntatasolla.
PS:n edeltäjäpuolue SMP ponnisti aivan eri taustasta kuin SD, joka oli pitkään avoimen rasistinen, jopa natsistinen. Nyt PS ja SD ovat hyvinkin samoilla linjoilla.
Jimmie Åkessonin johdolla ruotsidemokraatit on jynssännyt ilmettään uusiksi jopa niin, että siitä on lähtenyt omille teilleen Vaihtoehto Ruotsille -niminen ääriryhmä.
Suomessa SMP ja PS otettiin hallitukseen "kulumaan", aivan kuten kommunistit sodan jälkeen. Moinen ei ole ollut mahdollista Ruotsissa jyrkkien blokkirajojen ja Suomea paljon ideologisemman politiikanteon takia.
Uuden hallituksen muodostamisesta ennustetaan poikkeuksellisen hankalaa. Vasemmisto- ja porvaripuolueiden on ollut tähän asti mahdotonta muodostaa hallitusta yli blokkirajan. Nyt asetelma vain vaikeutuu, kun SD:stä on tulossa kolmas blokki ja vaa'ankieli.
Vaikka SD nousisi suurimmaksi puolueeksi, Åkessonista ei tule pääministeriä ainakaan vielä. Sen takaa Ruotsissa käytössä oleva niin sanottu negatiivinen parlamentarismi. Ei riitä, että pääministeriehdokas saa taakseen valtiopäivien enemmistön. Lisäksi enemmistö ei saa vastustaa häntä.
Åkesson ennakoi äsken Dagens Nyheterin haastattelussa, että Ruotsissa on pidettävä uudet vaalit eurovaalien yhteydessä ensi keväänä. Taka-ajatus varmaan oli, että kun ja jos SD ei pääse nyt pois paitsiosta, se pyrkisi uusissa vaaleissa ykköspuolueeksi – ja hallitukseen.
Jos demarit saavat edes siedettävän tuloksen, nykyinen pääministeri Stefan Löfven voi yrittää jatkaa ja muodostaa vasemmistopuolueen ja ympäristöpuolueen tukeman vähemmistöhallituksen.
Puolue onkin antanut reippaita vaalilupauksia pelastaakseen kampanjan kalkkiviivoilla mitä pelastettavissa on. Kaikesta huolimatta puoluetta uhkaa historiansa huonoin vaalitulos.
Puolueen eturiviin kuuluva Hans Ekström torjui tapaamisessa pari viikkoa vaalien alla ajatuksen demarien ja maltillisen kokoomuksen koalitiohallituksesta. Tällä mallilla on toimittu Saksassa kaksien viime vaalien jälkeen.