Syksyllä 1920 Helsinkiin saapui s/s Arcturuksella nuori mies, joka oli karkotettu Amerikasta laittoman maahantulon ja syndikalismin takia. Hän oli Niilo Wälläri (1897–1967), joka merilläolon jälkeen oli livahtanut maihin ja liikkunut junien katoilla kiertotyöläisenä, hobona ympäri Yhdysvaltoja. Pian hän ryhtyi syndikalistisen ammattijärjestön, IWW:n järjestäjäksi ja toimittajaksi. Näitä kokemuksiaan hän hyödynsi Suomessa ensin vasemmistososialistien puolueen puheenjohtajana ja journalistina. Vuonna 1929 hänestä tuli Kuljetustyöväen Liiton, myöhemmin Merimiesten ja Lämmittäjäin Unionin sihteeri, vuodesta 1938 puheenjohtaja elämänsä loppuun.
Muistelmissaan Wälläri vaikenee puoluetoiminnastaan ja sivuuttaa maininnalla poliittisen vankeutensa Tammisaaren vankileirillä.