Julkisen talouden mittavat sopeutustavoitteet ovat kirvoittaneet keskustelua hyvinvointivaltion ja siihen keskeisesti kuuluvan julkisen palvelujärjestelmän tulevaisuudesta.
Toisteltu ajatus on, ettei tulevaisuudessa nykyisen laajuiseen julkiseen palvelukokonaisuuteen yksinkertaisesti ole enää varaa. Näillä väitteillä luodaan talouden sopeuttamisen keinoista valheellista vaihtoehdottomuuden kuvaa, ja se on demokratian kannalta vaarallista.
Ajatuksen toivat hiljattain esiin ministeriöiden kansliapäälliköt Valintojen Suomi- puheenvuorossaan (Valtioneuvosto 28.5.).
Virkajohto nosti julkisen talouden heikon tilan muun muassa globaalin epävakauden ja ilmastonmuutoksen ohella yhdeksi yhteiskuntamme keskeisistä paineista. Tuleva sopeutusurakka on suuri, ja siksi nykyistä julkista palvelukokonaisuutta ei puheenvuoron mukaan ole mahdollista ylläpitää.
Aiemmin keväällä samansuuntaisen näkemyksen esitti myös valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Mika Niemelä (HS 4.4.).
Kun julkisten palveluiden supistaminen esitetään välttämättömyytenä eikä poliittisena valintana, viedään tilaa avoimelta arvokeskustelulta siitä, miten ja kenen kustannuksella julkista taloutta sopeutetaan.
Menoleikkausten lisäksi poliitikkojen keinovalikoimaan kuuluu myös valtion tulojen lisääminen. On huomionarvoista, ettei ministeriöiden virkajohto liioin visioi uusia veronkorotuksia – etenkin, kun puheenvuoron tavoitteena on tarjota suuntaviivoja poliittiseen päätöksentekoon seuraavan kahden hallituskauden aikana.
Suomessa on jo nähty, että talouden suhdanteeseen nähden väärin ajoitetut ja mitoitetut menoleikkaukset voivat aiheuttaa talouteen ja työllisyyteen pitkäaikaista haittaa.
Sen sijaan hyvin kohdennetut veronkorotukset heikentävät talouskasvua kansainvälisen tutkimusnäytön mukaan keskimäärin menoleikkauksia vähemmän.
Verotoimilla julkista taloutta voitaisiin myös vahvistaa tulonjaon kannalta oikeudenmukaisemmin.
Linjauksiin palveluvalikoiman supistamisen välttämättömyydestä on syytä suhtautua kriittisesti, sillä vaihtoehtoja julkisen talouden tasapainottamiseen on olemassa.
Ikääntyvässä Suomessa päätöksentekijöiden voisikin toivoa pohtivan myös sitä, onko meillä varaa olla säilyttämättä hyvinvointivaltion tärkeitä palveluita.
Heta Melartin
pääekonomisti, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry