Ei pastellinsävyisiä helmiäispilviä vaan tummanpuhuvaa paksua verhoa laajasti yli taivaan. Tällainen näkymä pudotettiin tiistaina suomalaisten eteen kahdessa talouskatsauksessa.
Näkymien luojina toimivat Suomen Pankki ja valtiovarainministeriö. Edellinen maalasi kuvasta vielä jälkimmäistä synkemmin. Ministeriö näkee ensi vuonna jo mahdollisuuksia pieneen pieneen kasvuun.
Haasteita on silti tiedossa vuosiksi eteenpäin, koska väestö tunnetusti ikääntyy, ja samaan aikaan koulutusasteen nousu on pysähtynyt.
Akuutti tuskan aihe taas on juuri nyt laskelma, jonka mukaan valtion velanoton tarve nousee tänä vuonna peräti 14,4 miljardiin euroon. Se on 3,2 miljardia euroa enemmän kuin tämänvuotisessa valtion talousarviossa oletettiin. Velanottoa kasvattavat etenkin hyvinvointialueiden pohjattoman tuntuiset tarpeet.
Kun suomalaiset haluavat usein tietää, mitä meistä ulkomailla ajatellaan, niin Suomen taloudesta on nyt saatu tuore arvio: brittilehti The Economistin vertailussa taloutemme osoittautui 35 maan vertailussa kaikkein heikoimmaksi.
Mittareita oli neljä, inflaatio, bruttokansantuotteen kasvu, työllisyys ja osakkeiden hintojen kehitys. Pikalievitykseksi lehti suositteli suomalaiselle kalsarikännejä. Meille siis jo nauretaan!
Tilanne on vienyt hallituksen perimmäisten talouskysymysten äärelle: pitääkö tasapainotusta hakea vain menoja leikkaamalla vai myös tuloja lisäämällä – mikä nopeimmin onnistuu veroja korottamalla. Se keino vain aiheuttaa etenkin kokoomuksessa vakavaa hengenahdistusta.
Valtiovarainministeri Riikka Purra väläytti joitakin päiviä sitten lehtihaastattelussa ruoan arvonlisäveron korotusta. Pääministeri Petteri Orpo ei ole ottanut asiaa vielä kantaa.
Vaikuttaa kuitenkin selvältä, että veronkorotukset nousevat hallituksen pöydälle ensi keväänä. Pelkästään leikkaamalla valtiontalouden alijäämää on mahdotonta kuroa umpeen.
Sitäkin on kysyttävä, onko juuri nyt viisasta alentaa palkkaverotusta. Näin vaikka verojen alentaminen tapaa rasvata talouden rattaita ja vaikka jo keskituloisten marginaaliverotus on Suomessa maanosan ankarimpien joukossa.
Veroja ei kuitenkaan kannata alentaa sillä riskillä, että valtion luottoluokitus heikkenee.
Useat ekonomistit ovat julkisuudessa peränneet vähintään parin vaalikauden mittaista julkisen talouden korjauskuuria. Pelissähän on lopulta koko pohjoismaisen hyvinvointimallin säilyminen.
Tällainen ohjelma kuitenkin vaatisi puolueilta laajaa yksimielisyyttä toteutettavasta politiikasta. Ei riitä, että kaikki tunnistavat uhat, myös keskeisistä keinoista pitää löytyä yhteinen näkemys. Se juuri lienee kaikkein vaikeinta.