Juliste kuvastaa aikaamme, elämäntapamme, muistojamme, elämän tilannettamme, luonnettamme, unelmiamme. Kotiin on kerääntynyt vuosien saatossa erilaisia kuvia, lapsuuden suojelusenkelistä Berliinin matkalta hankittuun Salvador Dalín surrealistinen julisteeseen. Hallitun tauluryhmän sommittelemiseen löytyy apu, jos tuntee voimattomuutta eriaiheisten ja -tyylisten kuviensa edessä.
Oulun Kodin Ykkösen sisustussuunnittelija Anne Forsman ei puutu asiakkaittensa taulujen sisältöön, häntä kiinnostaa enemmän miten ne laitetaan esille.
"Jos asiakkaalla on esimerkiksi lempitaulu, jonka hän haluaa huoneeseen, siinä meillä on valmis värikartta", Forsman ilahtuu.
Julisteen värit ja taulun kehykset jatkavat pilkahduksin huoneen värimaailmaa. Kalusteet asettuvat ensin tilaan, sen jälkeen sommitellaan seinät.
"Missä on tyhjää, missä silmä lepää, mihin laitetaan painopiste? Taulujen linja voidaan ottaa esimerkiksi ovenkarmeista tai hyllystön yläreunasta", Forsman opastaa.
Seinäsisustus, kuten sisustaminen yleensäkin on nykyisin enemmän esillä. "Myös taulujen käyttö on runsaampaa", Forsman huomioi.
Riittävän vanhaa
Vaikka makuja on monia, julisteklassikot säilyvät. Millainen kuva säilyy vuosikymmeniä, jopa vuosisatoja? Miksi Henri de Toulouse-Lautrecin (s. 1864) kabaree-kuvat, 1950-luvun amerikkalaisnäyttelijät tai Kaj Stenvallin (s. 1951) ankat kipuavat niin monelle pystysuoralle pinnalle?
Lahdessa kotipaikkaansa pitävän Julistemuseon amanuenssi Ulla Aartomaa sanoo Toulouse-Lautrecin virtuoosimaisten piirrosten olevan riittävän vanhaa, satavuotiasta taidetta, suuren yleisön kiinnostuksen herättämiseen.
"Hän teki julisteet koko sydämellään, kuten varsinaista maalaustaidettaankin. Teosten kiehtova, koristeellinen kabaree-maailma ja ylipäätään jugend-kauden muoto ja tyyli ovat sopivasti romanttisia kuultavine väreineen nykymieltymyksiin."
Stenvallin inhimillistetty eläin, ankka kuvastaa Aartomaan mukaan ajattelevaa ja toimivaa ihmistä. "Niissä voi nähdä itsensä humoristisestikin. Hänen töistään on tunnistettavissa myös vanhaa kuvataidetta, esimerkiksi Ilja Repinin Volgan lautturit."
Krumeluuria kanavatöille
Kehysliike Pekkalassa työskentelevä puuseppä Anniina Hansen-Haug sanoo Stenvallin töitä tuotavan lähes jatkuvasti kehystettäväksi.
"Monet haluavat kehystyttää tuliaisjulisteen, perhekuvan tai kätköistä löytyneen vanhan julisteen. Toulouse-Lautrecin, Gustav Klimtin (s. 1862) ja Claude Monet'n (s. 1840) julisteet ovat aina suosittuja. Krumeluurikehykset halutaan usein kanavatyön Taisteleville metsoille."
Julisteen kehystys maksaa kuvan koosta ja listan hinnasta riippuen lähemmäs sata euroa. Hinta saattaa hätkähdyttää, mutta tuntiessaan kehystyksen kaikki työvaiheet passe-partoutin eli aukkopahvin leikkauksesta, julisteen pohjustamisesta ja liimaamisesta aina listan ja lasin kiinnitykseen, huomaa kaiken olevan käsityötä.
Muutaman euron tähden
"Muutama kymmenen euroa lisää ison julisteen kehystämiseen, niin sillä saa jo grafiikan lehden", Oulun taidemuseon johtaja Taina Myllyharju huomauttaa. Hän suosisi oikeaa taidetta, tukisi kuvataiteilijoita eikä monikansallisia painotaloja.
"Mona Lisa, Michelangelon tai Leonardo Da Vincin työ olohuoneen seinällä ei voikaan olla aito, ja jäljennös lempikuvasta, usein ulkomailta tuotu muisto puolustaa kyllä paikkaansa", Myllyharju myöntää.
Hänen mielestään julistetaide liittyy ihmisen koulutukseen, opintoihin ja ikään. "Nuorempana suositaan Suosikin värilakanoita Dingosta Hanoi Rocksiin, katsellaan esikuvia. Hiukan aikuisempana julisteita käytetään sisustuselementteinä, vanhempana valittu kuva kertoo ihmisestä itsestään ja vanhuksen iässä halutaan seinälle nostaa muistoja, kuvia, joihin liittyy paljon tunteita", Myllyharju kuvailee.
Helsinkiläisten kerrotaan pitävän meriaiheisista kuvista, raumalaiset arvostavat museojohtajan kotikaupungissa paatteja, majakoita ja muuta merenkulkuun liittyvää. Oululaisten maku mahtaa olla muiden rannikkokaupunkien tavoin merellinen.
"Venäläiset kuvataiteilijat tutkivat yhdessä Ars-näyttelyssä suomalaiselle tyypillistä ihannekuvaa. Mielipidetutkimuksen mukaan kuvassa olisi metsää, järvi, hirvi tai poro ja punainen mökki, kuin suoraan 1800-luvun jälkipuoliskon maisemamaalareiden töissä", hän hehkuttaa.
Juliste peilaa aikaamme
Ensimmäisen suuren julisteentekijän, Jules Chéretin (s. 1836) ajoista on edetty harppauksin, mutta päädytty lähtökuoppiin. Chéretin huvi-, taide- ja vaatejulisteita alettiin arvostaa vasta sukupolvea myöhemmin. Myös Toulouse-Lautrecin julistesarjat Punaisen Myllyn ohjelmistoista palvelivat kulttuuritapahtumia. Nykyään Julistemuseon kokoelma koostuu pääosin kulttuuritapahtumien, kuten museoiden, oopperoiden ja teatteriesitysten mainosjulisteista.
"Pitkässä juoksussa juliste on sidoksissa painotekniikkaan. Serigrafian värit olivat hyvin erilaisia verrattuna offset-painoon, kun taas litografialla työstetyt värisävyt olivat pehmeitä."
Maailman isot tapahtumat näkyvät julistetaiteessa.
"Juliste heijastaa äärettömän herkästi tätä päivää. Ne ovat herkkiä aikakautensa kuvia, joiden trendit, muodot ja värit peilaavat maailmaamme," Aartomaa muistuttaa.
Ensi kesänä Lahden 14. julistebiennalessa nähdään kahden viime vuoden aikana tehtyjä julisteista, joissa näkyy muun muassa New Yorkin syyskuun 11. päivän tapahtumat. "Oletettavaa on, että kahden vuoden kuluttua julisteissa näkyy sota," Aartomaa ennakoi.
Juliste häviää netille
1960-70 -lukujen taitteessa suomalaiset julisteentekijät, mainosgraafikot, olivat erittäin arvostettuja ja osallistuvia.
"Julisteeseen liitettiin sanomalehtimaista rasterikuvaa, jolla haluttiin korostaa dokumentaarista luonnetta. Julisteet puhuivat globaaleista asioista, kuten Afrikan nälänhädästä ja saastumisesta. Dokumentaarisina niihin saatiin todempia sanomalehtimäisiä ajatuksia," Aartomaa sanoo.
1980-luvulla Benettonin vaatemainonta puhutti ympäri maailmaa, kun bosnialaissotilaan veriset vaatteet komistivat katukuvaa tai nunnat suutelivat lierihattujensa takana.
Julisteen merkitys mediassa on vähentynyt viime vuosikymmeninä.
"Kaupallinen juliste elää omaa elämäänsä, eikä yksittäisen julisteen merkitys korostu. Se kuuluu isompaan kokonaisuuteen, kampanjaan, jossa käytetään myös televisio-, aikakauslehti- ja radiomainontaa. Juuri televisio, radio ja internet-mainonta on vähentänyt printtimainontaa", Aartomaa tietää.