Ennen vaaleja kuulimme hurskaita lupauksia joka taholta, kuinka huolehditaan lapsista ja nuorista. Vaikuttaa uhkaavasti siltä, että lupaukset on jo nyt heitetty romukoppaan. Vaalithan meni jo!
Oulun kulttuuristrategian ydin on aina ollut lasten ja nuorten kulttuuri. Hienoa! Oulu tunnetaan muualla Suomessa juuri lasten ja nuorten kulttuuriin panostavana kaupunkina. Oulu sai kulttuuripääkaupunkivuoden itselleen osaltaan virkeän lasten ja nuorten kulttuurin ansiosta. Ei kai juuri kulttuurivuoden kynnyksellä luovuta tästä periaatteesta! Liipaisimella ovat perinteiset lasten ja nuorten teatterifestivaalit, ja ilmeisesti vastaavat filmifestivaalit.
Festivaalien varsinainen järjestäminen maksaa varsin vähän. Tilanne on muodostunut ongelmalliseksi, koska päiväkodit ja koulut eivät enää osta lippuja eivätkä kuljetuksia teatterille ja muille esityspaikoille. Kyse on tietysti kuristetusta taloudesta.
On kyse nimenomaan kaikista lapsista ja nuorista. Oulun liike-elämä ylpeilee tukevansa lasten ja nuorten liikuntaa. Tuki kohdistuu kuitenkin varsin suppealle joukolle; useimmiten on kyse suhteellisen hyvätuloisten perheiden lapsista ja nuorista.
Mielestäni Oulu ei voi toimia niin, että kaikkien lasten ja nuorten etuoikeus saada ensimmäiset kokemuksensa kulttuurista (teatterista, elokuvista) jätetään kylmästi pois. Tähän asti myös niukkatuloisempien perheiden lapset ja nuoret ovat päässeet kokemaan kulttuuria. Kyllähän sitä toivoisi, että oululainen kulttuuriministeri ja puolueensa tukisivat tällaista yhdenvertaisuustavoitetta, ja totta kai kaikki muutkin Oulun valtuustopuolueet.
Pallo on kaikilla valtuutetuilla. Mutta se on heitettävä myös oululaiselle liike-elämälle: festivaalit tarvitsevat pitkäaikaisen taatun tuen. Liike-elämä saa läpi monia hankkeitaan. Jospa saataisiin vastavuoroisesti tukea kaikille oululaisille lapsille ja nuorille. Loppujen lopuksi kyse ei ole kovin päätä huimaavista taloudellisista panoksista. Pikemminkin on kyse arvoista.
Veikko Ervasti
Oulun teatterin hallituksen jäsen