Seuraavana aamuna Maukka ja Väykkä palasivat taas kylään. Lehmä Muukkosen kuisti oli surullinen näky. Sen katto repsotti yhden tolpan varassa ja kaikki sen kaiteille ripustetut jouluvalot olivat pelkkää värikästä lasimurskaa.
Muukkonen itse seisoi pihassa ja tuijotti taloaan. Se nyökkäsi tulijoille, mutta ei kääntänyt katsettaan kuistista.
"Se oli joulupukin rangaistus", Muukkonen totesi. "Me emme ole olleet tarpeeksi kilttejä. Siksi se suuri lumipallo putosi taivaalta ja murskasi kaiken", lehmä jatkoi.
Väykkä ei sanonut mitään. Se kiinnitti timpurin vyön ja rupesi tukemaan kuistin kattoa.
"Uskotko sinä siis, että joulupukki heitti kylää lumipallolla, koska te ette ole olleet tarpeeksi kilttejä?", Maukka halusi tietää. "Niin. Te olette kyllä ystävällisiä, kun autatte, mutta ei se mitään hyödytä. Uusi vitsaus voi iskeä koska tahansa", Muukkonen pälyili taivaalle, joka oli melkein pilvetön. Aurinko paistoi, eikä mikään enteillyt katastrofia.
"Höpsistä! Pelkkä vahinko se oli", Maukka sanoi hyväntuulisesti, mutta vaikeni, kun Väykkä pukkasi sitä laudanpätkällä kylkeen. "Vahinko? Kuinka sellainen katastrofi voisi olla pelkkä vahinko?", Muukkonen hämmästyi.
"Minä voin kyllä selittää, mutta ensin minä tarvitsisin kunnon aamupalan. Sattuisko sinulla olemaan tilkkanen maitoa tai vaikka hieman kermaa?", Maukka kysäisi. Väykkä tuhahti ja rupesi lakaisemaan lasimurskaa kuistilta.
"Katsos, Maukka aloitti saatuaan kermanekan eteensä, sinähän tiedät, että joulupukki on kiireinen mies." Muukkonen nyökkäsi arvokkaasti. Tokihan se sen tiesi.
"No, joulupukki aikoi antaa minulle joululahjaksi valtavasti lahjoja, koska minä olen ollut niin kamalan kiltti. Hän oli pakannut lahjat lumipallon muotoiseen pakettiin, jonka hän aikoi toimittaa meidän pihallemme jo hyvissä ajoin ennen aattoa. Kaikessa kiireessä pakettipallo kuitenkin kierähti reen laidan yli, vieri teidän kylänne poikki ja upposi tuonne järveen vieden kaikki minun joululahjani mennessään.
"Niinkö tosiaan?", Muukkonen hämmästyi. "Näin on."
"Sehän on kamalaa", Muukkosen silmät kostuivat. "Minä kestän sen kuin kissa", Maukka sanoi nieleskellen.
"Mistä te juttelitte?", Väykkä kysyi, kun ne Maukan kanssa raahustivat illalla ylös mäkeä.
Muukkosen kuisti oli ennallaan ja Maukan vatsa pullollaan kermaa.
"Joulusta ja sen semmoisesta."