Kolumni

Joskus vitsi on vii­saam­pi kuin ker­to­jan­sa – mitä tehdä on­gel­mil­le, joille ei voi mitään?

Mitä eroa on vitsillä, kaskulla ja läpällä? Milloin nauru on hyvästä, milloin se on pahasta? Saako aina nauraa, kun naurattaa?

Tartuin kesäloman alussa filosofi Henri Bergsonin teokseen Nauru – tutkimus komiikan merkityksestä vuodelta 1899. Kirja antoi kysymyksiini niukasti vastauksia, sillä se käsitteli lähes pelkästään naurun kohdetta, ei naurajaa itseään.

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Kaleva Digi ensimmäiset 2 kk vain 9,90 €

Rajaton lukuoikeus verkkosivuilla ja sovelluksessa Näköislehdet ja arkisto Galleriat, videot ja live-lähetykset Podcastit, pelit ja koulutukset Päivittäiset uutiset sähköpostiisi Tilaajaedut