Kun eduskunta keskusteli vuonna 1920 kieltolakiin liittyvistä sakoista, edustaja Frans Kärki valitteli sakkojen pienuutta. Hänestä oli sopimatonta, että varakkaat maksoivat samoja alhaisia sakkoja kuin muutkin. Helsingissä juopumusrikosasiainkäsittelystä oli tullut turmiollista leikintekoa, jossa poliisit olivat muuttuneet rikkaiden juoppojen juoksupojiksi. Kärjen mielestä sakoista piti tehdä sellaisia, että ne tuntuisivat rikkaankin kukkarossa.
Keinoksi hän esitti tuolloisen tulo- ja omaisuusverolain varallisuusasteikkoon sidottua progressiota: ”[s]illoin kohtaisi rangaistus kaikkia yhtä tuntuvasti” (Eduskunnan pöytäkirja 46/1920, s. 888, 8.10.1920.)
Sata vuotta juopumusta myöhemmin verot rinnastetaan entistä suoremmin rangaistukseen: Ne nähdään keppinä, joka ajaa korkeatuloiset ihmiset ja kallisarvoiset yritykset muuttamaan raskain sydämin pakoon koti-Suomesta. Ne saavat lääkärit vaihtamaan vapaalle.
Asenteet paljastuvat jo sanoissamme. Puhumme esimerkiksi jäännösverosta mätkynä, joka on sanana johdettu lyömistä tarkoittavasta sanasta. Iskuhan taas tulee tietenkin pedon, verokarhun, kämmenestä. Verottaa-sanan muita merkityksiä ovat ‘näpistää’, ‘varastaa’ ja ‘huonontaa kuntoa’.
Muistuttaisin, että vallitsevat asenteet pönkittävät usein valtaa pitävien tahojen asemaa. Verojen näkeminen myrkkynä onkin johtanut rikkaiden rikastumiseen – tuloerojen ja kurjuuden kasvuun. Se on johtanut hallitusvaltaan, joka leikkaa sosiaalituista ja myy pois yhteistä valtion omaisuuttamme mutta pysyy samalla vaiti verotuksen raharei’istä. Sellaisia ovat ainakin ylärajaton yrittäjävähennys (TVL 30 a §), lähes verottomat osingot sekä anteliaat sukupolvenvaihdoshuojennukset.
Vero ei ole rangaistus. Se on pikemminkin yhteisön voitto-osuus jäsenensä menestykseen. Samoin sosiaalituet ovat vastaavasti usein yhteisön osanottoa jäsenensä epäonneen. Hyvittäkäämme erityisesti lapsilisän saajia vaivoistaan! Siksi verotuksen pohjalla on veronmaksukykyisyyden periaate: Et saa suuria tuloveroja ilman suuria tuloja. Eikä perimääsi mökkiin kohdistu perintöveroa, ellei mökillä ole saantohetkellä myyntiarvoa.
Verotuksen kautta yhteiskunta kulkee mukanasi ponnahdettuasi pitkälle sen yhteiskuntarauhan, sivistyksen ja raakkuja myöten suojellun luonnon pohjalta, jonka meitä edeltäneet suomalaiset verorahoilla rakensivat.
Ei tehdä tästä Suomea, jossa vähiin leikattu virkakunta on varakkailta viuluja vonkuva juoksupoika, jossa kurjuutta on esillä kaikkialla eikä onnea enää kätkössäkään. Ei tehdä Suomea, jossa talousrikoksista on tullut leikintekoa siksi, että valvovat silmäparit suljettiin siinä missä yöpäivystyksetkin.
Julius Jämsä
Oulu