Oulun seudun joukkoliikennettä uudistettiin, eikä kaikki mennyt aivan putkeen. Sanomista tuntuu riittävän, varmasti aiheesta.
Tyytyväiset eivät itsestään ääntä pidä. Heitäkin kyllä on.
Nyt vain on niin, että nuo sanomiset kaatuvat ihan väärien ihmisten niskaan.
Kunniansa saavat kuulla linja-autojen kuljettajat, joilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä. He ajavat kuten heidät on ohjeistettu ajamaan.
Edes liikennöitsijä ei ole ”syyllinen”. Liikennöitsijä on tehnyt sopimuksen tietystä määrästä liikennettä, jonka suunnat ja tiheydet päätetään muualla.
Mutta syyllisenä ei voida pitää myöskään heitä, jotka ovat tehneet suunnitelmat. Ne on varmasti yritetty tehdä niin hyvin kuin on ollut mahdollista.
Oikea osoite on poliittinen päätöksenteko, tässä tapauksessa Oulun valtuusto, joka kutakuinkin vuosi sitten oli sitä mieltä, että vähempikin piisaa.
Valtuutettu Mikko Salmen (sd.) esityksestä joukkoliikennerahoja leikattiin kolmen vuoden ajalta 3,9 miljoonaa euroa. Kaupunginjohtajan alkuperäinen esitys olisi vastannut joukkoliikennejaoston esitystä.
Päätös syntyi äänin 40–27. Leikkaamista kannattivat kokoomus ja keskusta kokonaisuudessaan joukkoliikennejaoston puheenjohtajaa Raimo Hämeenniemeä myöten. Samoin kristillisdemokraatit sekä perussuomalaisten Annemari Enojärvi ja Olli Immonen sekä SDP:n ryhmästä Salmen lisäksi Yrjö Harju, Raimo Järvenpää, Tuija Pohjola ja Pirjo Sirviö.
Parin päivän päästä Salmi totesi Kalevassa:” Olen joukkoliikenteen suuri ystävä. En kuitenkaan halua, että joukkoliikenteestä otetaan heti kaikki tehot irti. Mikäli kolmen miljoonan tulopuolen riski toteutuisi, joutuisimme hyvin pian palaamaan nykytasoiseen joukkoliikenteeseen ja kaupunkiliikenteen kehitystyö jäisi pahasti kesken.”
Tuon ajatuksen logiikka jää harvinaisen epäselväksi.
Salmi itse kertoi kulkevansa kesät talvet vihreällä jopollaan.
Mitä päätöksestä seurasi?
Tavoitteena ei enää ollutkaan joukkoliikenteen parantaminen viidesosalla vaan häthätää vallitsevan tason säilyttäminen.
Sekin osoittautui mahdottomaksi, koska kaupungin tarpeet ovat kasvaneet.
Tällainen päätös viime metreillä kilpailutuksen jälkeen tarkoitti sitä, että koko homma piti kursia pikavauhdilla uudelleen kasaan, jotta sopimukset liikennöitsijöiden kanssa voitiin solmia säädetyn ajan puitteissa.
Alkuperäinen, parannettu malli oli monen vuoden huolellisen suunnittelun tulos. Nyt se piti hetkessä karsia torsoksi.
Suunnittelusta vastaava kaupungin joukkoliikennepäällikkö totesi jo tuolloin, ettei tällaisesta leikkelystä hyvä seuraa.
Vaikka karsiminen tehtiin niin isolla suurennuslasilla kuin mahdollista, leikkaukset purivat erityisesti suunniteltuihin parannuksiin. Yhteyksiä lentoasemalle ei lisätty. Vuorovälejä kaupunkiliikenteessä ei voitu tihentää. Lisäyhteydet eivät toteutuneet.
Uudelleen säätämiseen meni kiireessäkin niin paljon aikaa, että kesäaikatauluja ei saatu ajoissa painoon. Ne loppuivat heti kättelyssä.
Talviaikataulut sen sijaan tulivat ajallaan. Ne ovat jo nyt, reilun kuukauden jälkeen osittain vanhentuneet, kun liki pariinkymmeneen reittiin on pitänyt tehdä korjauksia. Yleisön toiveita kuunnellaan.
Tosin sekin syö resursseja. Koulujen alkaessa yhdessä viikossa tuli 500 palautetta. Niihin vastaaminen on kesken.
Samaan aikaan joukkoliikennettä suunnitteleva pieni kolmen hengen virkamiesryhmä yrittää saada kasaan uutta lippujen hinnoittelujärjestelmää, joka olisi nykyistä oikeudenmukaisempi.
Hurskaaksi lopuksi on vielä todettava, että tilanne ei parannu, ellei bussimatkustajien määrä kasva. Nykyisellä systeemillä nimittäin juuri se oikeasti vaikuttaa asiaan – toisin kuin ennen.