Venäjän invaasio Ukrainaan on saanut osan uskonnollisia yhteisöjä miettimään omaa asemaansa vallankäyttäjänä ja totuuden julistamisen monia ulottuvuuksia.
Polemiikki on kuitenkin toistaiseksi ollut lievää, maltillista ja yhteisöjen hyviin puoliin keskittynyttä.
Jokaisella kirkollisella yhteisöllä on kuitenkin varjopuolensa, eikä tarvitse mennä Venäjän ortodoksikirkon äärimmäiseen nationalistiseen apokalyptiikkaan asti, jotta niiden todellisuus konkretisoituu.
Kirkollisen vallankäytön rakenteen hyvät ja huonot puolet lähtevät sieltä mistä demokratiakin; ihmisoikeuksien, eriävien mielipiteiden ja moniäänisyyden kunnioituksesta. Oireellista on, jos organisaatio ei ole edes perusrakenteeltaan demokraattinen.