Toiselle koti on koti kun sisustus sopii yhteen talon tyylin sekä kaikkien pintamateriaalien kanssa. Joillekin kodinomaisuus tulee siitä, että kotona saa olla omissa oloissaan. Osalle koti on koti silloin kun siellä on lempihuonekaluja ja muistoja herättäviä esineitä.
Suutarin lapset ilman kenkiä -sanonta pätee johonkin toiseen kuin oululaiseen Irja Sippolaan. Työpäivät huonekaluliikkeessä eivät ole vieneet häneltä intoa sisustaa omaa kotiaan.
"Kun työpäivät ovat pitkiä, haluan että kotini on viihtyisä, jotta voin nauttia siellä olemisestani", hän sanoo.
Omassa kodissa ovat tärkeitä hyvä tunnelma, joka syntyy valaistuksella, väreillä ja esineiden harmonisella sijoittamisella. Yksi yleisvalo huoneessa ei riitä, vaan miellyttävän ilmapiirin luovat useat pöytä- ja jalkalamput.
"Jokaiselle koriste-esineelle on löydyttävä luonteva sijainti. Jos esineelle ei löydy paikkaa, joka miellyttäisi silmääni, en laita sitä väkisin esille", hän paljastaa.
Muutto uuteen asuntoon ei ole Sippolalle niin tärkeää, että kaikki huonekalutkin uusittaisiin samalla. Hänelle merkitsee paljon säilyttää huonekaluissa myös jotain vanhaa.
"Minulla on lapsuudenkodistani peräisin oleva lipasto, jota olen kuljettanut aina mukanani. Välillä se on ollut lastenhuoneessa ja välillä makuuhuoneessa. Lipastolla on paljon tunnearvoa, enkä usko luopuvani siitä koskaan."
Valojen ja värien käyttö ovat tekijöitä, joilla Irja Sippola loihtii asunnosta kuin asunnosta itselleen kodin. Sisustustyylin hän määrittelee aina talon mukaan. Esimerkiksi perinnetalon sisustus voi olla moderni, mutta ei liian askeettinen.
Vajaat kolme vuotta sitten hän muutti asuntoon, jossa oli ruskeat ikkunapuitteet. Aluksi hän kauhisteli väriä, mutta ammattilaisen otteella hän käänsi asian tärkeäksi osaksi sisutusta.
"Nyt minulla on esimerkiksi ruskea rahi ja ruskeita tabletteja, jotka sitovat ikkunanpuitteet osaksi sisutusta."
Esteettisyys on hänelle niin tärkeää, ettei hän ole tinkinyt siitä lasten vuoksi. Häntä ei kauhistuta, että olohuoneen valkoista sohvaa ja lasipöytää käyttää myös kuusivuotias. Hän on huomioinut sen valitsemalla materiaaliksi vesipesun kestävän puuvillakankaan. Ja lisäksi puhdistaminen on opetettu lapsellekin.
Väljyys luo
kodin
Opiskelija Satu Karjalainen on asunut vajaan kuukauden uudessa asunnossaan, joka on jo heti alkumetreiltä lähtien tuntunut omalta kodilta.
"Ensimmäinen asuntoni tuntuu tähän nykyiseen verrattuna vain kämpältä", hän tuumaa.
Syyksi tähän hän mainitsee väljyyden, jota 29 neliön yksiössä ei ollut, mutta nykyisessä kaksiossa sitä riittää. Karjalainen muutti ensimmäiseen asuntoonsa nelisen vuotta sitten kun aloitti opiskelunsa Oulun yliopiston kemian laitoksella.
Tärkeimmät tavarat olivat silloin sänky, sohva, kirjoituspöytä, televisio ja stereot. Nämä ovat listan kärjessä edelleenkin, tietokoneella lisättynä. Ensimmäisessä muutossa Karjalainen ei juuri kuljettanut vanhoja tavaroitaan Kiimingissä sijaitsevasta lapsuudenkodistaan, vaan osti välttämättömimmät huonekalut ja kodin tavarat. Nämä hankinnat seurasivat häntä uuteen asuntoon loppiaisen aikaan.
Vaikka sisustaminen ei ole opiskelijalla päällimmäisenä mielessä, hän ostaa esineitä sillä mielellä, että ne ovat pysyviä hankintoja, jotka seuraavat häntä mukanaan tästedes.
"Eihän tästä enää muuteta takaisin lapsuudenkotiin."
Sisustamissa Karjalainen arvelee olevansa tyypillinen opiskelija, joka keskittyy pääasiaan eli opiskeluun. Kodin laittamisen vuoro on sitten tulevaisuudessa.
Suurin rajoitus kodin laittamiseen on raha.
"Opintorahalla ei kyllä sisusteta asuntoa, vaan se kuluu muuhun", hän toteaa.
Niinpä hän ei kiertele huvikseen huonekaluliikkeissä hakemassa ostosvinkkejä ja ideoita. Hän suuntaa kulkunsa kauppaan vain siinä tapauksessa, että todella tarvitsee jotain. Mainoksia ja kuvastoja hän sen sijaan selailee mielellään.
Karjalaisen lempivärit sisustuksessa ovat sininen ja keltainen. Koska hän tietää makunsa ja tyylinsä, niin hän sisustaa asuntoaan kernaasti aina silloin kuin se on mahdollista. Häntä ei harmita, ettei kalustaminen ole täysin valmis. Kavereita kun pyydetään kylään aivan muusta syystä kuin kodin esittelemiseksi.
Jos Karjalainen saisi ottaa vain yhden esineen mukaansa nykyisestä kodistaan, tärkeimpiä asioita olisivat valokuvat, joita ei voi hankkia rahallakaan takaisin.
Mieluisat huonekalut kulkevat mukana
Oulunsalolaiselle Minna Takkiselle keittiön pöytäkalusto ja sohva ovat niin mieluisia hankintoja, että hän halusi ne Kalle-miehensä kanssa mukaan Budapestiin vuoden pituiselle työmatkalle. Samat kalusteet hän ottaisi mukaan myös uuteen kotiin, joka rakennetaan sitten kun sopiva tontti löytyy.
Takkisen mielestä mieluisat huonekalut tekevät kodista kodin, olivatpa seinät millaiset hyvänsä ja missä vain. Toki hän myöntää, että koska nykyinen asumismuoto on väliaikainen, se myös näkyy sisustamisessa. Toinen syy keskeneräisyyteen on perheen rakkaat lemmikit, kissa ja koira.
Niiden karvoja on ollut työlästä imuroida matoista, ja ne ovat tällä hetkellä sen vuoksi varastossa. Tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu, että sitten kun iäkkäät lemmikit poistuvat, ei niiden tilalle hankita uusia. Minna Takkisen puhjennut eläinallergia tukee tätä suunnitelmaa.
Muuttaessaan Budapestiin elokuussa 2001 Takkiset pakkasivat kaikki koriste-esineet laatikoihin, eivätkä ottaneet niitä mukaansa. Viiden kuukauden kuluttua paluusta tavarat ovat edelleen laatikoissa, eikä Minna Takkinen ole esineitä kaivannut näkösälle.
Valokuvat tulivat
tärkeiksi
Koriste-esineiden tilalle hänelle sisutuksessa ovat tärkeäksi tulleet valokuvat, joita hän kehystytti Budapestin kodin seinille lievittämään mahdollista koti-ikävää. Valokuvat merkitsevät todella paljon ja tärkeimpien kuvien negatiivit Minna Takkinen jätti anopin luokse säilöön siltä varalta, että muuttokuormaa kuljettavalle laivalle olisi käynyt huonosti.
Takkinen pitää sisustamisesta ja hän kiertelee mielellään huonekaluliikkeissä katselemassa aina kun siihen on aikaa. Kotonaan hän tunnustaa siirtelevänsä huonekaluja uuteen paikkaan usein kaksivuotiaan Roosan nukkuessa päiväuniaan.
Omaa tyyliään Takkinen ei osaa sijoittaa mihinkään tiettyyn lokeroon eikä ainakaan pidä sitä vakiintuneena. Hän seuraa sisustusmuotia alan lehdistä ja imee sieltä itselleen sopivia asioita.
"Nyt nautin siitä, että värit ovat muotia. Roosan huonetta laittaessani on ollut ihanaa käyttää kirkkaita värejä, joita en viisi vuotta sitten olisi uskonut käyttäväni."
Omasta lapsuudenkodistaan hänellä on perintönä vanha kirstu, joka tällä hetkellä on varastossa. Tulevaisuudessa kirstullekin löytynee näkyvämpi paikka.
Niin rakkaita kuin nykyiset huonekalut ovatkin, mahdolliselle uudelle vuoden pituiselle ulkomaan työkomennukselle Takkiset muuttaisivat vain matkalaukut mukanaan.
"Vuosi on todella lyhyt aika, se sujuisi kyllä ilman omia huonekalujen mukana", Minna Takkinen tuumaa.