Veli Kalaoja (Kaleva 23.2./Lukijalta) printtasi taas koneeltaan saman kirjoituksen, johon ovat aiemmin vastanneet jo useampi metsätutkija, joukossa muun muassa alan professori.
Väite siitä, että olen siirtynyt jatkuvaan kasvatukseen ”Metsä meidän jälkeemme” -kirjan jälkeen kertoo, että Kalaoja ei ehtinyt lukea edes koko artikkelia läpi, vaan kävi vähättelemään itse kirjaa ja motivaatioitani. Kirjahan on upea, ja se tulisi kaikkien lukea. Artikkelissa (Kaleva 20.2.) oli kuvaus motivaatioistani.
On inhimillistä, että avohakkuu/alaharvennus-tapaa puolustetaan, jos on ollut tai on edelleen mukana siinä ketjussa, joka juuri avohakkuita ja niihin liittyviä toimia toteuttaa. Toki useat toimijat ymmärtävät jo uuden asetelman.
Jos on niukat tiedot biologiasta, maaperäkemiasta ja talouslaskelmista, avohakkuu voi tuntua oikealta.