Suomessa harjoitettiin harsintametsätaloutta noin sata vuotta aina 1950-luvulle. Tämä ns. jatkuvan kasvatuksen menetelmä johti metsiemme puumäärien hälytyttävään alenemiseen.
Johtavat metsäasiantuntijat julkaisivat vuonna 1948 harsintajulkilausuman, minkä seurauksena metsälakia uudistettiin ja siirryttiin selkeämpään metsikkötalouteen ja metsien uudistamiseen. Vajaatuottoisia metsiköitä oli tuolloin todella paljon harsinnan seurauksena. Nämä metsiköt pyrittiin uudistamaan ensimmäisinä.
Kalevassa oli taas juttua (20.2.) metsän jatkuvan kasvatuksen puolesta. Siinä metsänomistaja oli lukenut toimittajien (eivät metsäalan ammattilaisia) kirjaa ”Metsä meidän jälkeemme”, ja tullut siihen päätökseen, että hänen metsissään siirrytään jatkuvaan kasvatukseen.