Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustukset ovat olleet muutoksessa niiden siirryttyä osaksi valtion talousarviota. Avustuksiin varattua määrärahaa on leikattu useana vuonna peräkkäin.
Helsingin Sanomien (19.2.) artikkelin perusteella uusi sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman kannattaa järjestöille kohdennetun tuen leikkaamista edelleen. Samassa artikkelissa Rydman peräänkuuluttaa suomalaisten ”oman vastuun ajatusta”.
Sote-järjestöjen avustusten leikkaukset vaikuttavat tarjolla olevan avun ja tuen määrään. Avustuksilla siis itse asiassa vahvistettaisiin Rydmanin mainitsemaa ”omaa vastuuta”, sillä muun muassa vertaistuki, neuvonta ja kohtaamispaikat ylläpitävät osallisuuden tunnetta sekä toimintakykyä ja vähentävät raskaiden terveyden- ja sosiaalihuollon palveluiden käyttöä.
Useista lähteistä löytyy tietoa, millaisia vaikutuksia avustetulla toiminnalla on. Spekuloin kuitenkin Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin sydänyhdistysten jäsenistölle tehdyn kyselyn herättämillä ajatuksilla vielä tulevaisuutta, jossa leikkauksia on jatkettu.
Tänä vuonna jäsenkyselyssä korostui yhdistystoiminnan olevan motivaatiotekijä sille, että lähdetään kotoa liikkeelle. Kiitoksia saivat vertaisuus, tutustuminen uusiin ihmisiin sekä luotettavan tiedon saaminen. Vastauksissa kuvailtiin myös osallistumisen vahvistavan tunnetta yhteiskuntaan kuulumisesta.
Miltä siis vaikuttaisi tulevaisuus, jossa (ikä)ihmiset jämähtäisivät kotiin, jossa erilaisten ihmisten väliset kohtaamiset vähenisivät, jossa omaa terveyttä pohdiskeltaisiin tekoälyn kanssa ja verkosta löytyvät hakukoneoptimoidut pseudotieteelliset ratkaisut nousisivat merkittäviksi oma- ja itsehoidon ohjeiksi, ja jossa ihmisten kokemus yhteiskuntaan kuulumisesta heikkenisi?
Itselleni se kuulostaa dystooppisen scifi-elokuvan kohtaukselta, ja vaikka elokuvatähteys kiinnostaakin, valitsen mieluummin todellisuuden, jossa ymmärrämme yhteiskuntaa valtion talousarvion yhden osan eurojen säästämistä laajemmin.
Salla-Mari Koistinen
toiminnanjohtaja, Sydänliitto Lappi & Sydänliitto Pohjois-Pohjanmaa