Euroopan tilanne alkaa pikkuhiljaa kiristyä ja jännitteitä on ilmassa. Suurin jännitteiden aiheuttaja on tietysti vanha naapurimme, suuri karhu Venäjä. Karhun hampaat tuntuvat tylsistyneen ja kynsistäkin taitaa paras terä olla kadonnut, liekö vielä uinumassakin mokoma.
Siitä huolimatta, että mesikämmen olisi vanha, väsynyt, raihnainen ja paras terä pedon elementeistä olisi poissa, uskokaa, että se on edelleen vaarallinen. Vielä kun sitä menet tökkimään ja härnäämään, niin sisältä löytyy edelleen se saalistaja, joka viimeisenä tekonaan iskee tylsät hampaansa nahkaasi ja työntää kyntensä silmiisi.
Tilannetta ovat viime aikoina kiristäneet Nord Streamin selittämättömät räjähdykset. Selittämättömät, ainakin toistaiseksi. Idässä syyllisillä olisi luultavasti hakku heilunut Siperiassa jo viikko ennen räjähdyksiä, tai vaihtoehtoisesti sairaalan ikkuna olisi imaissut matkaan ja painovoima huolehtinut lopusta.
Jännitteitä Euroopassa on aika ajoin riittänyt, kuten esimerkiksi vuosina 1914 ja 1939, jolloin tilanteet eskaloituivat hieman eri tavalla. Juurisyyt olivat silloin pitkällä, mutta niin tuntuisi olevan nytkin. Neuvostoliiton juna oli ja meni, mutta edelleen rajojen perään haikailevia on olemassa. Mikä pahinta, valtion johdossa.
Suomessa eräskin kansanedustaja on vaatinut diplomaattisten suhteiden katkaisemista. Haluan muistuttaa, että koskaan maailmanhistoriassa suhteiden katkaiseminen ei ole johtanut mihinkään hyvään. Ei koskaan. Joskus kannattaa miettiä mitä toivoo, sillä toiveet saattavat myös toteutua, mutta pelot aineellistua.
Tärkeämpänä pidän rajan sulkemista, joka hädin tuskin nyt saatiin onnistumaan.