Hollywood-tähtien kuvat Bravo-kaapelikanava.
"Come, come", James Lipton murahtaa taksin penkiltä Park Avenuella. Seuraan neuvoa mukisematta ja istun pian kuuman taksin takapenkillä Liptonin olkalaukku sylissäni tietämättä lainkaan, minne olemme menossa.
Olen juuri koetellut kännykkään puhuvan Liptonin kärsivällisyyttä myöhästymällä kuusi minuuttia haastattelusta ja rikkomalla hänen kukkatelineensä. Saavuin Manhattanin Upper East Sidessa sijaitsevaan kaupunkiasuntoon haastattelemaan Tähdet kertovat -ohjelman erikoista vetäjää, mutta asiat eivät ole menneet suunnitelmien mukaan.
"Kuljettaja", Lipton tokaisee. "Viekää meidät 5th Avenuelle."
5th Avenue kulkee pohjois-eteläsuunnassa Central Parkin vieressä ja ennen kuin ehdin kehaista maisemia, Lipton ottaa keskustelun haltuunsa, kuten tähänkin asti.
"Miten kaunista, eikö totta? Katso kuinka kirsikkapuut kukkivat puistossa, uskomattoman kaunista. Tuolla on Bethesdan muistomerkki, Angels in Americasta tuttu, tuolla karuselleja, lammilla voi vuokrata polkuveneitä ja sen sellaista. Ihanaa, kaunista. Vasemmalla Frick Collection, New Yorkin paras museo muuten. Se oli aikaisemmin yksityiskoti. Katso näitä kaikkia hienoja rakennuksia", Lipton vyöryttää.
Yritän iskeä väliin "lovely" ja "wonderful", mutta Lipton ei tunnu kuuntelevan matkaopas-tilassa.
Itämaista suomea
Ehkä kaikki ei ole menetetty, vaikka Lipton antoikin minun odottaa kaksikymmentäkuusi minuuttia mustan flyygelin hallitsemassa olohuoneessa. Hän itse istui selkäni takana työhuoneessa ovi auki, näennäisesti tekemättä mitään. Amerikkalaiseen tapaan Lipton otti minut lopulta hyvin kohteliaasti vastaan, keskusteli Sibeliuksesta ja opetteli pitkään ääntämään nimeäni.
"Puhuinko juuri suomea?" hän kysyi osuttuaan aika lähelle. Tavallaan, vastasin.
Sanon hänelle taksissa, että ulkomaalaisten mielestä suomi kuulostaa usein japanilta. Lipton ei ole yllättynyt.
"Totta kai. Molemmat ovat itämaisia kieliä."
Lipton käyttää sanaa "oriental", ja naurahdan.
"Kyllä kyllä. Siksi teillä on tuollaiset silmätkin", Lipton tuijottaa vakavana. Keskustelu tyrehtyy.
Bergman on sankari
Lipton on tottunut olemaan auktoriteetti. Lyhyt juontaja on ystävällinen, mutta ei mitenkään rento. Hän itse käyttää Bernard Pivot'n kuuluisaa kyselyä ohjelmansa lopussa, sitä, missä kysellään suosikkiääntä ja lempikirosanaa. Vastustan kiusausta kysyä hänen kirosanaansa, mutta kysyn kuitenkin suomalaisesta elokuvasta. Lipton antaa pitkän vastauksen, jonka sisältö on, että hän ei usko nähneensä suomalaisia elokuvia. Hän ei tunnista Kaurismäkiä. Harlinia en huomaa ehdottaa.
"Mutta ruotsalaista elokuvaa ihailen paljon. Bergman on yksi sankareistani."
Lipton käskee kuskia ajamaan Rockefeller Plazalle, jossa jäämme pois auton kyydistä. Mietin, onko yhteinen retkemme jo ohi, mutta Lipton lähtee harppomaan kohti Rockefeller Centeriä. Siellä kuvataan monet NBC:n ohjelmat kuten esimerkiksi Conan O'Brien.
"Come, come", hän tokaisee. Mies liikkuu yllättävän nopeasti.
Julkinen mies
Kimakka "how are you?" pyöräyttää Liptonin ympäri pilvenpiirtäjän aulassa. Televisiotähti väläyttää julkkishymyn hopeatukkaiselle eläkeläisrouvalle, joka on turistiryhmän matkassa. "Mistäs sitä tullaan? Jaa, Detroitista. Tervetuloa New Yorkiin", Lipton latelee ja jatkaa matkaansa.
Rakennuksen katutasossa on valtava seinänkokoinen valokuvakollaasi NBC:n televisiokasvoista. Lipton pysähtyy sen eteen, ja osoittaa minulle saman hymyn, jolla hän äsken hoiteli turistin. Lyö hetken tyhjää, ennen kuin näen, että seinässä on hänenkin kuvansa ja hän seisoo sen vieressä. Ota kuva, hän viestittää nykäisevällä pään eleellä.
"Ajattelin, että tästä tulee hauska kuva", hän sanoo, kun hän johdattaa minut ulos Rockefeller Centeristä. Tungen kameraani takaisin laukkuuni ja seuraan mukisematta kohti uutta pilvenpiirtäjää suunnistavaa Liptonia. Hotdog-kojulla seisova musta, duunarin näköinen mies näkee Liptonin ja hänen kasvoilleen kohoaa tunnistamisesta kertova ilme.
"Hei! Olet se heppu BBC:ltä!"
Hymy on Liptonin kasvoilla salamannopeasti. "Bravo", hän korjaa hidastamatta vauhtiaan. Minulle hän sanoo: "On aina yhtä suuri yllätys, miten erilaiset ihmiset katsovat ohjelmaani."
Taksilla ruuhkassa
Lipton jättää minut lopulta rakennuksen katukerrokseen, mutta kutsuu minut yllättäen seuraavana iltana katsomaan Actors Studion opiskelijoiden lopputöitä. Mikäs siinä.
Kymmenen aikoihin ilta teatterikoululla on ohi ja kävelen Liptonin kanssa Greenwich Villagessa. Koulu on aivan Hudson-joen vieressä, ja katselen New Jerseyn valoja. Muotoilen kiitospuhetta mielessäni kohteliaalle isännälleni, kun näen hänen vinkkaavan taksin. "Come, come."
"Kuljettaja", Lipton sanoo. "Viekää meidät 6th Avenuelle."
"6th Avenue on aivan tukossa, mutta Madisonia pääsisi", musta taksikuski sanoo murteellisella englannilla.
"Höpö höpö", Lipton sanoo. "Ajakaa vain sinne." Kuski kohauttaa olkapäitään ja ajaa vaiti kuudennelle. Katu on täysin ruuhkautunut.
"Pyydän anteeksi, kuljettaja, olittekin oikeassa. Viekää vain meidät Madisonille, oikeastaan parempikin niin."
"Pidän Suomesta"
Madison vetää hyvin ja Lipton muuttuu jälleen turistioppaaksi. Tällä kertaa hän esittelee herkeämättä kaupungin luksusliikkeitä, joiden ohi taksi kiitää New Yorkin pimeässä alkuyössä. "Meillä on täällä upeita liikkeitä", Lipton pulputtaa. "Fendi, Prada, Versace, Yves Saint Laurent, Moschino. Barney'silla on huikea miestenosasto", hän kehuu.
Seuraan katseellani toinen toistaan nimekkäämpien ja kalliimpien liikkeiden näyteikkunoita ja annan Liptonin viedä keskustelua ja minua ja taksia. Alamme lähestyä Liptonin leveysasteita ja hän sanoo vielä jatkavansa töitä tälle illalle aikaisesta herätyksestä huolimatta. Jatkan matkaani vielä pohjoiseen, Harlemiin saakka. Mieleeni tulee kysyä, pyydetäänkö häneltä usein haastatteluja.
"Jatkuvasti. Torjun yhdeksän pyyntöä kymmenestä."
"Olen siis etuoikeutetussa asemassa", sanon. "Miksi suostuitte tähän haastatteluun?"
Tuttu hymy erottuu pimeässä taksissakin, hymy, joka ei aivan ulotu silmiin asti. "Koska pidän Suomesta", hän vastaa.