Kiitän Kalevan päätoimittajaa Antti Kokkosta esille ottamistaan ajankohtaisista kielteisistä liikenneasenteista. Kun aloitin liikenneopettajana 1967, liikenneonnettomuuksissa kuoli noin tuhat henkeä vuosittain. Pidettiin liikennekilpailuja ja liikennevalistustilaisuuksia.
Liikenneturva koulutti ennakoivan ajon kouluttajia, minäkin osallistuin. Autokoululiitto lisäkoulutti liikenneopettaiia muun muassa aikuiskoulutus- ja opetusoppiin.
Nyt nämä kaikki on ajettu alas ja Liikenneturvakin on passivoitunut. Valitettavasti lehdistö toimii onnettomuustapauksissa ensiasteen tuomarina. Esimerkiksi: auto ajoi suojatiellä jalankulkijan päälle. Vaikka voisi olla, että jalankulkija hyppäsi auton alle. Voisi olla, että "poliisi tutkii". Toimittajien tulisi tietää määritelmiä. Jalankulkija ei ylitä suojatietä.
Suojatie on jalankulkijan ajoradan ylityskohta (autothan ylittävät suojatien). Jalankulkijan on astuessaan suojatielle noudatettava sitä varovaisuutta, mitä lähestyvän ajoneuvon nopeus ja etäisyys edellyttävät.
Sivuutus on vastakkaissuuntainen liikennetilanne. Ohitus on samansuuntainen liikennetilanne, missä ohittajalla on oleellisesti suurempi nopeus.
Aikeet on osoitettava hyvissä ajoin. Tosin nykylaissa käännyttäessä, mutta toisaalla lakikirjassa maininta; hyvissä ajoin.
Eli jalankulkijalla on myös velvollisuuksia. Vaikka pyöräilijä ennen talutti polkupyörää suojatiellä ajorataa ylittäessään, nyt saa ajaa. Mutta suojatie on vain jalankulkijalle suojatie. Periaatteessa pyöräilijä on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta aina väistäjä.
Reijo Huhtala
Oulainen