Saimme osallistua vaimoni kanssa muutama vuosi sitten kesäjuhlille. Väkeä oli paljon ja ilma oli helteinen. Mukava oli nähdä tuttuja ja vaihtaa kuulumisia ihmisten kanssa, joita emme olleet nähneet pitkään aikaan. Virkistyneinä kuljeskelimme laajalla juhlakentällä ja porisimme tuttujen ja sukulaisten kanssa. Tulipa vastaamme vanhoja rovaniemeläisiä, eräs kunnioitettavaan ikään ehtinyt leskirouva oli lähtenyt poikansa ja miniänsä mukana juhliin.
Tervehdimme vanhaa rouvaa ja vaimoni ihasteli, että olette jaksaneet lähteä. Rouva sähähti vihaisesti vastauksen, että "näytäthän tuota itsekin jaksaneen".
Oliko niin, että tuo rouva koki loukkaavana tuon ystävälliseksi tarkoitetun ihastelun. Tiedä häntä, mutta näin arvelimme vaimoni kanssa, kun tilanteesta selvisimme.
Vaimoni oli hieman hämillään aiheuttamastaan mielipahasta, mutta onneksi hän toipuu varsin nopeasti tällaisista noloista tilanteista, joita hänelle kieltämättä silloin tällöin tulee läpikäytäväksi.
Emme mitenkään osanneet indikoida tuota pahastumista, emmekä varsinkaan sitä, että minkälaisella magnitudilla se tuli. Vaimoni on tullut hieman varovaisemmaksi näissä jaksamisasioissa.
Lauri Laukkanen
Oulunsalo