Jaakko Kuu­sis­to: 2020 oli suurten haas­tei­den vuosi

-

Viulisti, säveltäjä ja kapellimestari Jaakko Kuusisto jatkaa lauseita.

Minulle kuuluu hyvää tällä hetkellä, siitä huolimatta että vuosi 2020 toi tullessaan sekä terveyteen että töihin liittyviä suuria haasteita.

Ilahduin suuresti marraskuussa, kun vastoin kaikki odotuksia löysin itseni Kansallisoopperasta johtamassa oman oopperani esityksiä. Ne olisivat voineet peruuntua moneen kertaan koronan vuoksi, ja olisin hyvinkin saattanut joutua itse perumaan osallistumiseni omista syistäni. Näin ei kuitenkaan käynyt, mikä oli harvinainen tapaus, onnea matkassa vuonna 2020.

Havahduin koronavuoden myötä ensimmäistä kertaa siihen, että ammattini on erittäin haavoittuvainen, enkä voi luottaa siihen, että esiintyvänä taiteilijana voisi elättää itsensä. Olen myös ryhtynyt toimenpiteisiin asian suhteen.

Töissä olen järjestelmällinen ja tehokas. Olen onnekas siinä, että ainakin tähän asti olen saanut tehdä työkseni juuri sitä, mitä haluan. Silloin on helppoa olla motivoitunut.

Vapaalla viihdyn parhaiten niin, ettei tarvitse tehdä juuri mitään. Minulla ei ole muita harrastuksia kuin veneily, eli talviaikana vapaa-ajat kuluvat pitkälti sohvalla makoillen tai kävelylenkillä.

Kotona tykkään suorittaa arkisia askareita, ikään kuin vastapainona työhöni liittyvälle epäsäännöllisyydelle ja matkustelulle. Pyykinpesu, astianpesukoneen täyttö ja tyhjennys, ja niin edespäin ovat tyypillisesti sellaisia asioita, joita mielelläni teen.

Lapsena asuin lähes aina maalla, Sipoossa Helsingin kupeessa, meren rannalla. Koulua käytiin jopa 25 kilometrin päässä kotoa, ja lähinnä asunut luokkatoveri asui reilun kilometrin päässä.

Ensimmäiseksi aamulla käynnistän kahvikoneemme ja valmistan puolisolleni ja itselleni cappuccinot.

Viimeiseksi illalla katsomme Kymmenen uutiset, nautimme mahdollisesti pienet viinilasilliset tai vastaavat, ja sitten nukkumaan.

Rentoudun erityisesti kesällä, mökkiolosuhteissa ja aivan erityisesti veneillessä. Isälläni oli aina vene, joten innostus on voimakkaasti periytynyttä sorttia. Olen koko elämäni aikana ollut ilman venettä vain pari kesää, ja ne eivät olleet hyviä.

Viimeksi matkustin Kuopioon marraskuun lopulla johtamaan oman orkesterini, Kuopion kaupunginorkesterin konserttia, joka kuitenkin peruttiin koronan vuoksi viime hetkellä.

Seuraavaksi matkustan jälleen Kuopioon, tammikuun lopulla, samoin aikein ja toivoen, että olisi onni myötä tällä kertaa ja konsertti toteutuisi. Epävarmuus alallamme on kuitenkin edelleen erittäin suurta.

Rakastan puolisoani, joka on minulle tuki ja turva kaikessa. Rakastan lapsiani, jotka asuvat toisella puolella maata, ja joita olen nähnyt hyvin vähän viime aikoina koronan ja oman sairauteni vuoksi.

En pidä yhteiskunnan polarisoitumisesta. Some-keskusteluissa saa huomata nykyään, että jos et ole oikeistolainen, olet automaattisesti ”kommunisti”, tai jos et ole vasemmistolainen, olet luultavasti ”riistokapitalisti” tai jotain vastaavaa. Tähän ilmapiirin myrkyttämiseen osallistuvat valitettavasti myös jotkut politiikassa aktiivisesti toimivat henkilöt.

Voitin Kuopion viulukilpailun vuonna 1989, vain 15-vuotiaana, ja se käynnisti ammatillisen urani. Koko kilpailu oli nuorelle ihmiselle merkittäviä paineita luonut tilanne, ja se kasvatti nopeasti ammatin vaatimuksiin.

Haaveilen ajasta, että voisi unohtaa terveyshuolet edes joksikin aikaa.

Muutamalla lauseella -palstalla tunnetut oululaiset jatkavat lauseita ja ottavat itsestään selfien.