Luitko jo tämän: Suo­ma­lais­sa­tel­liit­ti pal­jas­ti kym­me­niä ve­nä­läis­ten asemia Uk­rai­nan sodassa

Pääkirjoitus : Oulun kau­pun­gin­joh­ta­ja­haun saldo on nolo

Pääkirjoitus

It­se­näi­syys­päi­vä­nä Ukraina ei juhli vaan tais­te­lee

Ukrainassa on 24.8. itsenäisyyspäivä, jonka kansakunta joutuu jättämään juhlimatta. Urhea valtio puolustaa eurooppalaisia arvoja taistelemalla venäläishyökkäystä vastaan.

-
Kuva: SERGEY DOLZHENKO

Euroopan toiseksi suurin valtio Ukraina juhlii itsenäisyyspäiväänsä 24. elokuuta hyvin vakavissa merkeissä. Itsenäisyysjuhla on peruttu. Syy on jokaiselle selvä: Ukraina joutuu puolustamaan asein olemassaoloaan kansakuntana.

Venäjän puoli vuotta sitten aloittama julma hyökkäys Ukrainaan osoittaa, etteivät kaikki kunnioita laillisesti tunnustetun valtion itsemääräämisoikeutta.

Ukrainan kansa on taistellut urheasti alusta alkaen. Tavalliset ukrainalaiset ihmiset ovat antaneet itsenäisyyden puolustamiselle kasvot. Sodan alkupäiviltä on olemassa kuvia, joissa kylänmummot olivat kokoontuneet rinkiin täyttämään materiaalipulasta kärsivälle armeijalle polttopulloja.

Ukraina on ollut itsenäinen 31 vuotta. Kulttuurina se on vanhempi. 1000-luvun molemmin puolin ollutta Kiovan Rusin valtakuntaa voi pitää historiallisesti muun muassa Venäjän alkukotina.

Siksi Venäjän presidentin Vladimir Putinin vähättelevät puheet Ukrainasta epävaltiona, jolla ei ole koskaan ollut mitään omaa, ovat pöyristyttävää historian vääristelyä. Tällaiset mielipiteet kertovat vihaan peitetystä kehnosta itsetunnosta.

Hyökkäys slaavilaista valtiota vastaan on kääntymässä Putinia vastaan kotimaassa. Venäjällä on jo merkkejä kasvavasta vastarinnasta.

Ukrainan armeija on voimistunut Yhdysvaltain ja Euroopan materiaalituen ansiosta. Sitä on jatkettava, sillä Ukrainan tappio merkitsisi välitöntä uhkaa koko Euroopalle. Putinin aloittaman raukkamaisen sodan laajeneminen täytyy estää.

Vaikka Ukraina on maantieteellisesti kaukana, maa jakaa Suomen kanssa samaa historiaa.

Kansallisuusaate alkoi molemmissa maatalousvaltaisissa maissa nousta 1800-luvun puolenvälin jälkeen ja tuottaa omaleimaista kulttuuria monessa muodossa.

Molemmat maat joutuivat suurin piirtein yhtä aikaa emämaa Venäjän ikeen alle, kun tsaarin koneisto yritti voimalla tukahduttaa kansalliset pilkahdukset 1800-luvun taitteessa. Seurasi katujen nimien ja hallinnon venäläistämistä, väkivaltaa ja karkotuksia Siperiaan.

Itsenäistyminen alkoi viritä Ukrainassa maaliskuussa 1917, jolloin myös Suomessa alettiin pohtia tulevaisuutta itsenäisenä valtiona. Ukrainan alku oli yhtä verinen kuin Suomen. Ukraina taisteli sekä sisäisesti että Neuvosto-Venäjän joukkoja vastaan neljä vuotta marraskuusta 1917 alkaen.

Toisin kuin Suomessa tuloksena ei ollut itsenäisyys. Suurin osa Ukrainaa liitettiin perusteilla olevaan Neuvostoliittoon, mikä tiesi kauhun aikaa.

Neuvosto-Ukrainan maatalouden kollektivisointi viljan pakkoluovutuksineen aiheutti valtavan ruokapulan. Jopa kymmenen miljoonaa ihmistä menehtyi holodomoroksi kutsutussa nälänhädässä, jota voi pitää etnisenä puhdistuksena.

Puhdistukset jatkuivat toisen maailmansodan aikana, jolloin natsi-Saksa piti maata otteessaan. Arviolta miljoona juutalaista tuhottiin.

Itsenäisyys on Ukrainalle kallis ja lunastettu tuskalla, joka jatkuu edelleen.

Taistelussaan Ukraina puolustaa eurooppalaista vakautta – ja valtioiden oikeutta päättää omista asioistaan.

Kaleva julkaisee pääkirjoituksen myös ukrainaksi.