Pääkirjoitus

Itä­ra­jan val­von­ta suo­ma­lai­sil­le

Venäjän päätös ohentaa valvontaansa luoteisrajallaan pakottaa Suomen tehostamaan omaa rajavartiointiaan.

Suomi joutuu vahvistamaan itärajansa valvontaa, koska Venäjä ohentaa valvontaa omalla puolellaan.
Suomi joutuu vahvistamaan itärajansa valvontaa, koska Venäjä ohentaa valvontaa omalla puolellaan.

Venäjän päätös ohentaa valvontaansa luoteisrajallaan pakottaa Suomen tehostamaan omaa rajavartiointiaan. Suomen ja Venäjän raja on ollut rauhan raja kohta 60 vuotta. Se on ollut moniin muihin rajoihin verrattuna rauhan tyyssija myös muuten; laittomia rajan ylityksiä ja muita ongelmia on ollut suhteellisen vähän. Osa tästä ansiosta kuuluu tehokkaalle rajavalvonnalle.

Sopii vain toivoa, ettei Venäjällä vuosina 2005-2007 toteuttava suurin rajavalvontauudistus sitten toisen maailmansodan vähennä rajavalvonnan tehoa. Vahvimmillaan rajaa on itäpuolelta vartioinut 25 000 sotilasta. Uudistus pudottaa vahvuuden ehkä jopa alle puoleen huippuluvusta. Uudistus on niin suuri, että Suomen on väkisinkin kiinnitettävä aiempaa enemmän huomiota ja resursseja omaan rajavalvontaansa.

Uudistuksen syyt ovat ymmärrettäviä. Venäjä tarvitsee lisäresursseja etenkin eteläisten alueidensa rajavalvontaan, koska siellä lymyää runsaasti uhkatekijöitä ääri-islamilaisuudesta terrorismiin ja laittomasta siirtolaisuudesta huumesalakuljetukseen. Venäjä on keskittänyt ongelma-alueille rajavalvojien ohella myös joukkoja ja vähentänyt niitä Suomen lähialueilta. Tästä kaikesta voi tehdä Suomessa myönteisiä johtopäätöksiä sotilasstrategisesti.

Rajavalvonnan keventämisen vastapainoksi Venäjä leventää rajavyöhykettä nykyisestä jopa useita kymmeniä kilometrejä. Vyöhykkeen laajennus liittyy rajavalvonnan ja turvallisuuspalvelun yhdistämiseen. Valvontaseula harvenee, mutta valvonta-alueeseen tulee lisää syvyyttä. Rajavalvontaan liittyy myös Suomen kolmisen vuotta sitten tekemä esitys itärajan teknisestä tarkistuksesta. Se toteutunee ensi kesänä.

Suomessa rajavalvonta on sisäministeriön alaisuuteen kuuluvan rajavartiolaitoksen vastuulla. Laitoksessa on jo hyvän aikaa sitten tehty oikea johtopäätös, että kun Venäjä supistaa toimintaansa, Suomen puolella vastuu yhteisen rajan valvonnasta kasvaa. Suomen päättäjien on hyvä havahtua viimeistään nyt. Rajavalvonnan resursseja pitää pystyä vahvistamaan tarpeen mukaan.

Venäjä siirtää uudistuksessa valvonnan painopistettä rajanylityspaikoille ja rautateille. Suomen kannalta huolestuttavien piirre liittyy siihen, että Venäjä vähentää maastorajavalvontaa ja jättää rajalla olevan esteaidan rapistumaan. Suomi joutuneekin panostamaan maastovalvontaan aiempaa enemmän.

Uudistuksella on myös myönteisiä puolia. Venäjä aikoo siirtää rajavalvontansa varusmiesjoukoilta Suomen mallin mukaisesti sopimuspalkkaiselle värvätylle henkilökunnalle. Samalla rajavartijoilta poistuvat sotilaalliset tehtävät ja raskas aseistus. Näin tulee selväksi, ettei rajavartijoilla ole todellakaan muita tehtäviä.

Ylipäätään kysymys on rajavalvonnan modernisoinnista. Venäjä ottaa mallia EU:sta ja etenkin Suomesta. Sekin on myönteistä. Mallia tärkeämpää on se, että rajavalvonta toimii.

Suomen itäraja on yli tuhannen kilometrin matkalta Euroopan unionin ulkoraja itään päin. Schengenin sopimuksen myötä unionin sisäiset raja-aidat ovat madaltuneet. Tehokas valvonta ei olekaan tärkeätä vain Suomelle, vaan myös koko unionille.

Venäjä kiirehtii EU:ta siirtymään viisumivapauteen. Unionimaista asia koskettaa kipeimmin Suomea. Rajavalvonnan höllennys sopii huonosti yhteen sen kanssa, että samaan aikaan viisumeista luovuttaisiin pikatahtia. Suomen on syytä teroittaa unionin sisällä viisumivapauteen liittyviä ongelmia ja pitää huolta, ettei hätäisiä ratkaisuja tehdä.