Tanssilava suomalaisessa järvimaisemassa. Haikea haitari, jonka ääni kantaa veden yli. Tanssikansa, ujot ja uskaliaat parhaimmissaan, silmissä ilo ja odotus. Siinä suomalaisen iskelmätähden työn kuva.
Pelkkää kimmellystä ei yleisön palveluksessa olo kuitenkaan ole – tutuksi tulevat myös suvi-Suomen öiset maantiet ja takahuoneiden ankea arki, tietää kesälavojen kestosuosikki Tarja Lunnas.
Suomalaiset tanssipaikat elävät heinäkuussa vuoden kiireisintä aikaa. Samoin tekevät suomalaiset iskelmätaiteilijat. Jotta lomakansa saa tanssia ja viihtyä, täytyy ammattilaisten painaa pitkää päivää ja loputtomia kilometrejä, jotta ehtii joka niemeen, notkoon ja saarelmaan, jonne on tanssilava rakennettu ja keikka buukattu.
Kesän aikana tehdään tili, jolla moni ammattilainen elättää itsensä ja orkesterinsa talven hiljaisempina kuukausina.
Vaikka viihdyttäminen on työtä ja arkipäivää, jaksaa vuosikymmeniä kiertänytkin vielä hurmaantua kesälavojen tunnelmasta ja tanssin taiasta.
”Yleisö ja yleisön antama palaute ovat tässä työssä parasta. Ihmisten innostus ja hyvä tuuli tarttuvat aina!”
Lue reportaasi iskelmätähden aiheesta Kalevan Sunnuntai-liitteestä!
