Ville Kontio muistaa, miten hänen äitinsä tähyili tielle keväällä 1940. Talvisota oli loppunut ja miehiä kotiutettiin rintamalta. Isästä oli saatu sana viimeksi 25. helmikuuta, kun Kuhmon rintamalta tuli kortti.
"Terveiset täältä jostain, tervennä olen ja sitä samaa toivon teillekin. Ei täällä minulla mitään hätää ole, aika kyllä kuluu ja parta kasvaa, kun vuorollaan aina vartioi ettei naapuri pääse yllättämään.
