Venäjä on moukaroinut Ukrainaa viime päivien aikana massiivisilla ohjusiskuilla. Vaikka huomattava osa ohjuksista on ilmeisesti kyetty torjumaan, ovat ne kuitenkin aiheuttaneet pahaa tuhoa erityisesti Ukrainan energiajärjestelmälle.
Venäjän on arvioitu laukaisseen Ukrainaan tähän mennessä jo pitkästi yli 4 000 ballistista ja risteilyohjusta.
Tämän pitäisi merkitä sitä, että ainakin edistyneempien ohjusten osalta varastossa alkaa pohja häämöttää.
Hätiin voi tulla Iran, jonka on arveltu olevan valmis toimittamaan Venäjälle ballistisia ohjuksia Ukrainassa jo nähtyjen itsemurhalennokkien lisäksi.
Olisiko Iranin ohjuksilla sitten käänteentekevää vaikutusta sotaan Ukrainassa? Puolustusvoiman entisen komentajan Jarmo Lindbergin mukaan se riippuu ohjusten lukumäärästä.
– Jos Venäjä saisi ostettua Iranilta suuren määrän näitä ballistisia ohjuksia, se olisi todella vaarallista Ukrainalle, Lindberg sanoo STT:n haastattelussa.
Väistäminen helppoa ja halpaa, jos voi ja ehtii
Ballistiselta ohjukselta suojautuminen ei ole periaatteessa vaikeaa tai kallista, jos ohjus havaitaan ajoissa ja sen aiottua kohdetta voidaan liikuttaa.
Venäjän kohteena Ukrainassa viime aikoina olleita sähkönjakeluasemia tai voimalaitoksia ei kuitenkaan voi siirtää. Lindbergin mukaan ballistisen ohjuksen taistelukärki on torjuntakohteena pieni ja syöksyy avaruudesta kohti maaliaan "kiväärinluodin nopeudella".
– Torjuntaohjuksella on hyvin vähän aikaa nousta ylöspäin kohti taistelukärkeä, ja ohjuksen torjunta-ala supistuu murto-osaan tavanomaisesta ilmatorjuntatehtävästä, Lindberg selvittää.
Siinä missä aliääninopeutta lentäviä kohteita torjuvan ohjuspatterin ympärille voi piirtää enimmillään 100–200 kilometrin "torjuntakupolin", jää kantama ballistisen ohjuksen tapauksessa muutamaan kymmeneen kilometriin. Lindbergin mukaan esimerkiksi koko Kiovan alueen puolustamiseen tarvittaisiin siten useita yhdysvaltalaisia Patriot-ohjuspattereita.
Ukraina testauskenttä ohjuksille?
Torjuntaohjuksia tarvittaisiin siis valtava määrä torjumaan ballististen ohjusten uhkaa, mutta suurta uhkaa ei myöskään muodostu ilman satoja hyökkääviä ohjuksia. Onhan Venäjällä ollut omastakin takaa ballistisia Iskander-ohjuksia, ja silti maa on tällä hetkellä hätää kärsimässä.
– Täytyy aina välillä muistuttaa itseään siitä, että Ukraina on Ranskan kokoinen maa. Jos sinne Ranskaan joitakin kymmeniä keskimatkan ohjuksia kohdistaa, niin itse kukin voi miettiä, että ei se Ranska kuitenkaan taitaisi siitä pahemmin hetkahtaa, Lindberg vertaa.
Mutta kuinka paljon Iranilla on varaa toimittaa ohjuksia, millaiset ovat maan varastot?
– Hyvin vaikea arvioida. Tämä taitaa olla sen tason asia, että sitä arvuuttelevat jopa eri maiden tiedustelupalvelut, Lindberg sanoo.
Iranin motiivi auttaa Venäjää voi johtua monesta syystä Tutkija Joonas Maristo Helsigin yliopistosta muistuttaa, ettei Iranilla ole tätä nykyä kauheasti potentiaalisia kauppakumppaneita. Hänen mukaansa Iran voi kokea, ettei sillä pakotteiden kohteena ole nykytilanteessa kauheasti menetettävää.
Ukraina voi myös toimia hyödyllisenä laboratoriona. Tutkija Marina Mironin mukaan Iran voi todentaa Ukrainassa ohjustensa toimintakykyä aidoissa sotaolosuhteissa ja saada tietoa siitä, miten länsimaiset järjestelmät suoriutuvat iranilaisohjusten torjunnassa.