Muhoksen Suokylällä seisoo komea punainen talo ruutuikkunoineen. Tarkempi silmäys kertoo, että kyseessä on uudisrakennus. Talo on noussut peltojen ja kapean kylätien rajaamalle tontille vuonna 2010.
Alun perin Jaakko Hannuksela tuli katsomaan Mettolan tilaa veljensä kanssa, joka suunnitteli rakentavansa paikalle mökin. Kun Jaakko ilmoitti, että haluaisi rakentaa paikalle talon, löivät veljekset kättä päälle.
Hilkka Hannuksela palaa ensimmäiseen Mettolan käyntiinsä nostalgisena:
”Meistä tuntui heti, että tulimme kotiin. Minulle paikka toi mieleen myös mummulani.”
Hannukselat halusivat rakentaa vanhalle tilalle vanhanaikaisen talon. Silti ratkaisun piti olla käytännöllinen ja palvella lapsiperheen arkea.
Ensin perhe harkitsi vanhan hirsikehikon siirtoa, mutta päätyi helpommalta tuntuvaan uudisrakennukseen. Se oli luonteva valinta myös siksi, että Jaakko on ammatiltaan talonrakentaja. Hän rakensi talon itse pitkästä tavarasta.
Talo näyttää yksikerroksiselta, mutta osa huoneista on sijoitettu myös kellariin. Korkea sokkeli mahdollisti myös tärkeän julkisivuun liittyvän haaveen:
”Tahdoimme sisäänkäynnin, jossa on korkeat portaat”, Hilkka kertoo.
Ylemmässä kerroksessa ovat yli 50 neliömetrin kokoinen pirtti ja keittiö. Tässä tasossa ovat myös vanhempien makuuhuone ja lastenkamari.
Hilkka ja Jaakko ovat antaumuksella loihtineet taloon menneen maailman tunnun. Talonpoikaistyyli on toteutettu kauniiden perinnetapettien, aitojen vanhojen esineiden ja vanhan puutavaran avulla.
Jaakko on nuoresta asti ihaillut vanhoja huonekaluja ja entisöinyt niitä. Hän tutustutti myös Hilkan talonpoikaisantiikkiin, ja vähitellen kiinnostus on muuttunut yhteiseksi harrastukseksi.
Hilkka etsiskelee huonekaluja kirpputoreilta, verkosta ja antiikkiliikkeistä. Mielihuonekalut ovat 1800- ja 1900 -luvuilta.
”Meille ei sopisi moderni pehmeä sohva”, hän toteaa.
Yksityiskohtia varten on tehty paljon työtä. Esimerkiksi keittiön kaapistot ovat itse tehtyjä, osin kierrätetystä puutavarasta. Hannukselat ovat hankkineet vanhaa puuta esimerkiksi niin, että ovat laittaneet lehtiin ostoilmoituksia ja käyneet purkamassa lautaa ja lankkua vanhoista taloista.
Kulunut puu istuu kodin rustiikkiseen tyyliin.
”Meille ei sopisi mikään kovin kiiltävä ja sileä. Kun kunnostamme, jätämme jäljen tietoisesti vähän rosoiseksi”, Hilkka kiteyttää.
Pirtissä huomio kiinnittyy katossa kulkeviin paksuihin kurkihirsiin, jotka ovat paikoillaan koristeina.
”Kattoparruja etsittiin lähes koko rakentamisen ajan, ja niiden löytäminen oli vaikeaa. Lopulta ne löytyivät Huutonetin kautta”, Hilkka kertoo.
Ylipitkät parrut kuljetettiin Muhokselle Kokemäeltä saakka, ja kun niitä alettiin sahata taloon sopiviksi, jouduttiin moottorisahan ketjuja tylsyttämään useampi.
Uurastus on palkittu kodilla, joka on unelmien täyttymys, ja ihan oman näköinen. Kun uudistuspuuska iskee, Hilkka kääntelee huonekalut uuteen järjestykseen ja hankkii pari uutta tyynyä.
”Uudistan kodin ilmettä myös maalaten.”
Sininen tuoli voi saada punaisen värikylvyn, ja esimerkiksi keittiön aurinkoinen kaapisto on Hilkan maalaama.
Iloa kodista lisää, että historia on aina läsnä Mettolan tilalla. Uusi isäntäväki sai taloa rakentaessaan tervehdyksen jopa vuosisatojen takaa, kun maasta löytyi vanha avain, taottu ja tulen nokeama.
”Tontilla asui aikoinaan vauras tilallinen, jolla oli iso kivinavetta”, Hilkka kertoo. Avaimen on todennäköisesti takonut 1700-luvulla elänyt muhoslainen seppä.