Eija Nevala levittelee olohuoneen pöydälle suunnittelemiaan kankaita, jotka pääsevät pian esille Keski-Suomen museoon. Tekstiilitaiteilijan työ liittyy julkisten tilojen sisustukseen, mutta Nevala yllättää:
”En ole ikinä kokenut olevani mikään sisustaja.”
Limingan taajamassa sijaitseva koti on kuitenkin kaunis ja levollinen kokonaisuus. Eijan verhotekstiilit pääsevät ikkunoissa oikeuksiinsa ja luovat oman käsialan tunnun koko kotiin.
Suunnittelija tarkentaa, että asenne oman kodin sisustukseen ei ole ollut suunnitelmallinen.
”Olemme hankkineet huonekaluja sitä mukaa, kun niitä on kohdalle tullut, ja ne ovat myös pysyneet matkassamme. Emmekä ole koskaan ajatelleet, mihin tilaan ne erityisesti sopisivat.”
Keittiön pöytää ympäröivät samat puutuolit, jotka hankittiin 24 vuotta sitten Eijan ja Jannen opiskelijakämppään Joensuussa.
Eijan kankaat liittyvät kodin hankinnan tarinaan.
”Olin avaamassa juuri edellistä suurta tekstiilinäyttelyäni Tampereella. Silloin Janne soitti, että tarjouksemme tästä talosta oli hyväksytty”, Eija kertoo.
”Olimme käyneet varmaan 50 myytävässä talossa lähiseudulla”, Janne muistaa.
Talon sijainti Limingan keskustassa oli mainio paljon harrastavalle perheelle. Myös kunto oli hyvä, sillä talo oli juuri perusteellisesti remontoitu.
Vuonna 1967 valmistuneen talon pohja on selkeä nelikulmio, johon saunaosasto liittyy pienenä lisäsakarana takapihan puolella.
Suurten ikkunoiden ansiosta olohuone on valoisa. Myös katto luo lisää avaruutta, sillä se on hiukan korkeammalla kuin monessa aikalaistalossa, ja huonekorkeus on 2,65 metriä.
Muutokset, jotka kotiin on tehty, ovat helpottaneet arkea.
”Se mitä on tehty, on tehty silkalla talonpoikaisjärjellä”, pari kuvaa.
Muuttohetkellä talossa oli viisi uloskäyntiä ja runsaasti sisäovia.
Ovia ja liukuovia on poistettu tilojen avartamiseksi ja toisaalta turhia aukkoja tukittu. Esimerkiksi keittiön ja eteisen oviaukko suljettiin, jotta tiskit eivät tervehtisi ensimmäisenä eteiseen astuvaa.
”Kun suuria remontteja ei ole tähän mennessä ollut pakko tehdä, kunnostuksiin on ryhdytty aika lailla hetken mielijohteesta”, Eija sanoo.
Uuden terassilaatoituksen tekoon hän esimerkiksi sai impulssin, kun esikoisen rippijuhlat lähestyivät.
Pihaterassin käyttö oli aiemmin vähäistä, koska puista terassin ritilälattiaa oli hankala pitää puhtaana roskista ja männyn siitepölystä.
”Laattojen kanniskelu ja tasoitus osoittautui paljon raskaammaksi kuin olin kuvitellut, mutta sain työn sentään tehtyä itse loppuun!” hän kertoo ja lisää, että kodin tuunaus jää toisinaan keskenkin.
”Eteisen laitto on ollut pitkään vaiheessa.”
Yksi isompi remontti on edessä lähivuosina, sillä talon lämmitysjärjestelmä täytyy uusia. Koti lämpiää nyt varaavalla yösähköllä. Lisäksi perhe polttaa puuta sähkölaskun alentamiseksi.
Vanhan talon omistajiksi Nevalat kokevat päässeensä melko helpolla.
”Jos johonkin haluaisin vielä muuttaa, talo olisi mansardikattoinen ja piha niin pieni, että siihen mahtuisi vain yksi omenapuu”, Janne maalailee.
Pihan pakollisia töitä on jo vähennetty ja puustoa karsittu haravoinnin helpottamiseksi. Pari toteaakin, ettei todellisia lähtöhaluja ole.
Ennemmin Nevalat haaveilevat nykyisen kodin paranteluista. Olohuoneeseen on muun muassa suunniteltu matala ja selkeäpiirteinen takka, jota pitkä valkoiseksi maalattu tiiliseinä suorastaan huutaa kylkeensä.