Oululaiset Anne Karppanen ja Teemu Meriläinen kumoavat sen ehkä yleisen oletuksen, että osallistuakseen improvisaatiokurssille pitäisi olla jo entuudestaan esiintymishaluinen ekstrovertti. Päinvastoin. Karppanen itse lähti kymmenisen vuotta sitten kokeilemaan improvisaatiota juuri siksi, että improvisaatio oli aina tuntunut hänestä ”ihan kauhealta”.
– Improvisaation keskeisiä peruskäsitteitä on iloinen mokaaminen. Jos aikoo tehdä improa, pitää vain hyväksyä se tosiasia, että välillä mokaa ja useimmiten se ei ole niin vakavaa, nykyään jo kokenut improharrastaja kertoo.
Uniikki Unikornissa alusta asti mukana olleen Teemu Meriläisen mukaan moni osallistuu heidän järjestämilleen improkursseille nimenomaan haastaakseen itsensä.
– Ei ole tarkoituskaan, että pitäisi olla heti seuraavana päivänä valmis lavalle. Improkursseilla saa olla vapaasti epätäydellinen itsensä, Meriläinen kannustaa.
Vuonna 2007 perustettu Improvisaatioteatteriryhmä Uniikki Unikorni on tällä hetkellä noin kymmenhenkinen ryhmä, joka vetää omien esitysten lisäksi kursseja- ja työpajoja sekä avoimia improtunteja. Helmikuussa ryhmä esittää uutta tarinallisten näytelmien sarjaa, Improjektoria, jonka inspiraationa toimivat isot teemat ja tunnetut tarinat.
– Esityksen alussa juttelemme yleisön kanssa hetken esityksen teemasta ja siihen liittyvistä tarinoista. Yleisön ehdotuksista luodaan illan esitykselle kaksi vaihtoehtoista julistetta, joista yleisö saa valita illan esityksen, Meriläinen kertoo.
– Yleisö päättää siis kunkin esityksen genren, eli tuleeko siitä trilleri vai perhekomedia. Me emme koskaan tiedä, mitä hahmoja esitämme, mitä tarinassa tapahtuu tai millaisia tilanteita on tulossa. Ei ole valmiita repliikkejä, vaan kaikki syntyy siinä hetkessä, Karppanen tarkentaa improvisaatioteatterin ideaa.
Improjektori-esitykset Kulttuuritalo Valveella: "Rakkaus" su 24.2. klo 19 ja "Kuolema" ti 26.2. klo 19.
Lue tämä juttu kokonaan ja muut Kalen! jutut näköislehdestä. Kale! on Kalevan letkeä lehti kaupunkilaiselle.