Sotaharjoitus: Naton har­joi­tus tuo Tun­tu­ri-Lap­piin ennen nä­ke­mät­tö­mät ruuhkat

Tornihotelli: Terwa Towerin ase­ma­kaa­va­muu­tok­sen hy­väk­sy­mi­nen etenee Oulun kau­pun­gin­val­tuus­toon

Luitko jo tämän: Tältä näyt­tä­vät tu­li­pa­lon jäljet Oulun Ran­ta­ka­dul­la

Mainos: Tilaa Kaleva tästä

Lukijalta
Mielipidekirjoitus
Tilaajille

Il­mas­to­po­li­tiik­ka tar­vit­see suun­nan­muu­tok­sen – ei met­sä­po­li­tiik­ka

Viime aikoina on julkisessa keskustelussa haikailtu metsäpolitiikalle suunnanmuutosta. Muutosta on perusteltu ilmastonmuutoksen torjunnalla, koska Tilastokeskuksen pikaennakon mukaan maankäyttösektorin, johon myös metsät kuuluvat, nettonielu on kääntynyt päästölähteeksi. Perustelut kuulostavat ennemmin ilmastopolitiikalta, johon suunnanmuutos olisikin tervetullut.

Pidetään mielessä se, että Suomen metsät ovat edelleen vahva hiilinielu. Metsien vuosittainen kasvu on merkittävästi suurempi kuin metsien käyttö ja luontainen poistuma. Näin on ollut joka vuosi yli 50 vuoden ajan.

Totta sekin, että metsien hiilinieluissa on merkittävääkin vuosittaista vaihtelua ja metsien nielut pienenivät vuonna 2021. Koko maankäyttösektorin kääntyminen päästölähteeksi tarkoittaa sitä, että esimerkiksi peltojen, turvemaiden maaperän ja maankäytön muutoksen päästöt ovat ensimmäistä kertaa suuremmat kuin metsien nielut. Tilanne on hankala etenkin Suomen hiilineutraalisuustavoitteen näkökulmasta. Jotain pitäisi siis tehdä, jos tavoite halutaan saavuttaa 15 vuotta aikaisemmin kuin EU:ssa yleisesti.

Lue Digiä 1 kk _vain 1 €_

Tutustu, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.