Edesmenneen setäni asuessa hoitokodissa näin, kun hän istui huoneessaan sängyllä ja tarkasteli ulos sitä näkymää, joka avautui.
Se oli ankaran karu! Tiheä kasvusto risuineen, oksineen, haapapuineen – sanalla sanoen ryteikkö! Vanha jonkun omistama talo pilkotti ja jotkut vilahtelevat autot näkyivät ikkunalasista.
Hän kertoi muistin jo heiketessä, että hän näkee kotipirttinsä ikkunasta kunnalle päin.