Edesmenneen setäni asuessa hoitokodissa näin, kun hän istui huoneessaan sängyllä ja tarkasteli ulos sitä näkymää, joka avautui.
Se oli ankaran karu! Tiheä kasvusto risuineen, oksineen, haapapuineen – sanalla sanoen ryteikkö! Vanha jonkun omistama talo pilkotti ja jotkut vilahtelevat autot näkyivät ikkunalasista.
Hän kertoi muistin jo heiketessä, että hän näkee kotipirttinsä ikkunasta kunnalle päin.
Tunsin suurta myötätuntoa häntä kohtaan ja ajattelin, että pakeneeko hän unelmissaan näin kotipirttinsä lämpöön kestääkseen tilanteen, jossa hän nyt on.