Ikiroudan sulaminen rikkoo rakennuksia ja teitä aiheuttaen kymmenien miljardien eurojen lisäkulut lähitulevaisuudessa, selviää suomalaisten maantieteilijöiden koordinoimassa kansainvälisessä katsaustutkimuksessa.
Koko pohjoisen pallonpuoliskon ikirouta-alueen kattaneessa katsauksessa havaittiin, että vaurioituneiden kohteiden osuus koko rakennuskannasta vaihteli alle kymmenestä prosentista jopa 80 prosenttiin. Suurimmat vahinko-osuudet sijoittuivat Venäjälle, kun Tiibetin ylängöllä ja osissa Kanadaa osuudet olivat noin 30 prosentin tuntumassa.
– Julkaistujen tutkimusten mukaan vähiten vaurioita esiintyi Euroopan ikirouta-alueilla, kuten Alpeilla ja Huippuvuorilla, toteaa professori Jan Hjort Oulun yliopiston maantieteen tutkimusyksiköstä tutkimusta koskevassa tiedotteessa.
Ikiroutaa esiintyy laajasti arktisella alueella ja vuoristoissa. Ikirouta tarkoittaa vähintään kahden peräkkäisen vuoden ajan alle nollan celsiusasteen olevaa maa- tai kallioperää.
Rakentaminen itsessään ja ilmaston lämpeneminen sulattavat ikiroutaa, joka taasen uhkaa olemassa olevaa infrastruktuuria ja tulevia rakennusprojekteja. Jopa 70 prosenttia nykyisestä infrastruktuurista sijaitsee vaara-alueella, kun huomioidaan ilmastonmuutoksen aiheuttama maaperän lämpeneminen.
– Noin 500 arktista kylää ja kaupunkia sijaitsee alueilla, joilta ikiroudan ennustetaan sulavan tämän vuosisadan puoliväliin mennessä, professori Miska Luoto Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteen osastolta laskee.
Liikenne- ja kuljetusinfrastruktuuri, kuten rautatiet sekä öljy- ja kaasuputket, vaikuttavat olevan haavoittuvimmassa asemassa. Suhteellisesti eniten infrastruktuuria on vaara-alueilla Keski-Aasian vuoristoalueella, jossa ikiroudan lämpötilat ovat jo nyt lähellä nollaa celsiusastetta.
Ikiroudan kantokyvyn heikkenemiseen liittyvät infrastruktuurin ylläpito- ja korjauskulut voivat nousta arktisella alueella noin 30 miljardiin euroon vuoteen 2060 mennessä. Yksinomaan Venäjällä kulut voivat nousta yli 20 miljardiin euroon. Tosin arvioiden katsottiin sisältävän kohtalaisen paljon aineistoista johtuvaa epävarmuutta.
Luodon mukaan puutteena voidaan pitää myös sitä, ettei vastaavia kustannusarvioita ollut saatavilla Kiinan laajoilta ikirouta-alueilta.
Katsauksessa esitellään myös keinoja, joiden avulla tuleviin uhkiin voidaan pyrkiä varautumaan.
Lukuisten jo olemassa olevien rakennusteknisten ratkaisujen lisäksi tarvitaan tarkempia ennusteita ikiroudan muutoksesta tulevaisuudessa. Yksityiskohtaisemmilla aineistoilla ja ennusteilla voitaisiin tehdä parempia vaara-alueiden kartoituksia ja tarkempia kustannuslaskelmia.
Myös paremman vuoropuhelun tutkijoiden, suunnittelijoiden, rakentajien, päättäjien ja muiden ikirouta-alueen toimijoiden välillä katsottiin olevan tärkeää pyrittäessä kohti kestävämpää tulevaisuutta.
Katsausartikkeli julkaistiin 11.1. Nature Reviews Earth & Environment -julkaisusarjassa.
