Arvoisa Reijo Siipola! Kiitos ystävällisestä ja asiallisesta vastauksestanne (Kaleva 6.11./Lukijalta) Kalevan mielipideosaston kirjoitukseeni.
Koulutukseni ei riitä tieteelliseen keskusteluun ja ajatustenvaihtoon kanssanne, mutta uskon, että elämäni 88 ensimäistä vuotta ovat kuitenkin tuottaneet sen verran elämänkokemusta, että uskallan kirjoittaa ajatuksiani lehteen.
Haluan pitää huolen siitä, että en loukkaa ketään enkä kenenkään tekijänoikeuksia. Siksi pyrin olemaan tarkka lähteitteni mainitsemisessa. Ne eivät siis ole varsinaisia tieteellisiä lähdeviitteitä.
”Kapitalismin raamattu” ei ole minun Smithin kirjalle antamani nimi, vaan se esiintyi mainitsemassani Rutger Bergmanin kirjassa, josta myös ovat Smith-lainaukseni. Kirjan pilkkanimi voi olla peräisin Karl Marxilta. En tiedä, milloin kapitalisti-käsite on syntynyt, mutta nykyään se on yleisesti tunnettu.
Olen nähnyt Suomen lapsena enne sotia ja loistavan kehityksen sodan päättymisen nollatilanteesta nykyaikaan. Sen perusteella tiedän maailman ja maamme kehityksen olleen hyvin merkittävää. Mainitsemanne neljännesvuosituhannen takaiset opit ovat varmaan olleet aikanaan merkittäviä, enkä vähättele niiden ja talouselämämme merkitystä kansakunnallemme.
Elämänkokemukseni lisääntyessä olen kuitenkin kokenut kasvavaa huolta siitä, että muutaman viimeisen vuosikymmenen aikana ovat maamme ja monen muun valtakunnan liike-elämän ahneus ja itsekkyys olennaisesti lisääntyneet.
Toinen suuri huoleni on kasvottoman rahan vallan kasvu, joka ilmenee erikoisesti tiedon omistuksen keskittymisenä.