Rakkaus ei yksin riitä. Eläin ei voi hyvin vain siksi, että sitä rakastetaan kovasti. Eläin voi hyvin, kun sen perustarpeet täytetään: hyvälaatuinen ruoka, puhdas vesi, säännölliset eläinlääkärikäynnit, virikkeet, turva ja lepo.
Näemme eläimiä, joita rakastetaan ruoalla terveysongelmiin saakka. Ruokana on usein epäterveellistä höttöruokaa, koska “sitä se tykkää syödä”: sokeria ja viljoja, mutta ei ravintoarvoa. Kissoja, jotka saavat juosta vapaana liikenteen seassa, “koska ei se viihdy sisällä” ja koiria, jotka ovat niin rakkaita, mutta eivät koskaan pääse lenkille.
Eläinsuojelutyössä näemme eläimiä, joilla on näennäisesti korkea elintaso: paljon tavaraa, paljon herkkuja, paljon “rakkautta”. Mutta samaan aikaan eläimet voivat olla sairaita ja huonovointisia.
Omistajan ehdoton rakkaus on voitu kohdistaa väärin. Sen sijaan, että koiralta leikattaisiin kynnet tai sen hampaista huolehdittaisiin, ostetaan sille glitter-panta. Sen sijaan, että kissaa aktivoitaisiin sille lajityypillisellä tavalla turvallisesti sisätiloissa, perustetaan laiskanpulskealle kissalle oma sometili. Sometilissä tai glitter-pannassa ei ole sellaisenaan mitään vikaa, mutta jos niillä korvataan perustarpeiden hoito, mennään metsään.
Joskus rakkauden tuntemus sokaisee omistajan omilta toimiltaan. Ihmisen voi olla hankala ymmärtää, että pelkkä rakkaus ei pidä eläintä elossa tai hyvinvoivana. Eläimiä, jotka ovat aliravittuja, elävät omassa sotkussaan, ovat sairaita ja melkein kuoleman kielissä, on ehkä myös rakastettu joskus.
Rakkaus eläimeen ei tule olla pelkkä tunne. Sen pitää olla myös tekoja. Se on vastuuta, ajankäyttöä ja vaivannäköä. Eläimen omistaminen ei ole vain varakkaiden etuoikeus, sillä iso osa eläimen arkisesta hyvinvoinnista tulee vaivannäöstä ja ennakoinnista.
Eläin ei saa olla olemassa vain ihmisen iloa varten. On taattava se, että myös eläimen elämä on elämisen arvoista, nautinnollista ja iloista. Silloin pitää tietää ja muistaa se, mikä on eläimelle tärkeää lajitasolla.
Rakkaus on sitä, kun valitaan höttöherkkujen sijaan laadukas arkiruoka. Kun koiran annetaan nuuhkutella lenkillä, eikä vain ravata rinnalla. Kun kissaa leikitetään foliopallolla, kissa ei välitä paljonko lelu maksoi, kunhan se on leluna sopiva. Kun tehdään päätös, tarvitseeko turkkikoira tyllihameen kesällä vai ei. Kun eläintä käytetään hammaslääkärissä ennakoivasti, eikä vasta kun siltä pitää poistaa puolet purukalustosta.
Kun seuraavan kerran haluat osoittaa eläimelle rakkautta, tee se teolla, joka parantaa sen elämänlaatua. Ei koristeilla. Ei makupaloilla. Vaan jollain, joka oikeasti edistää eläimen hyvinvointia.
Eläin ei kaipaa rakkauden julistuksia – se kaipaa rakkauden tekoja.