Olin pyöräilemässä. Alikäytävän kohdalla oli kaksi ulkomaalaistaustaista nuorukaista. Kun poljin hitaasti ylös luiskaa, toinen juoksi perääni: "Onko tämä sinun?" Hän näytti avainta. Minun avaimeni se oli, oli pudonnut löysästä takintaskusta.
"Voi ihme, kiitoksia oikein paljon!" Hitaana suomalaisena en ehtinyt muuta sanoa, kaverit menivät jo menojaan. Kahvirahat olisin mieluusti antanut, mutta en siis ehtinyt.
Pistin avaimen taskuuni ja tuli mieleen, että tämä oli kohdallani ensimmäinen kontakti Oulussa maahanmuuttajanuorten kanssa.
Pentti Korhonen
eläkeläinen, Oulu