Otsikolla "Hylje on syypää siihen, että lohenkalastus vähenee" kirjoittaa Veikko Inkilä (Kaleva 12.10.) Tästä on helppo olla yhtä mieltä.
Aiheeseen sopivasti liittyen annettiin tiedoksi juuri valtakunnallinen hirvenkaatolupien määrä, eli 34 000 taimikontuhoajaa pääsee pataan. Ja mitenkö tämä nyt liittyy hylkeisiin? Siten, että molempien tuhovoima on merkittävä, tosin eri elementeissä.
Veikko Inkilän mukaan Perämeressä elää noin 20 000 norppaa ja 8000 hallia, siis 28 000 päätä, joista jokainen syö keskimäärin noin 6,5 kiloa kalaa päivää kohti, eli 182 000 kiloa vuodessa. Perämeren mataluus, ja näin ollen vähävetisyys huomioiden, hylkeiden ulosteiden aiheuttama saastekuormitus on myös merkittävä.
Metsänomistajat mieltävät taimikkoja järsivät hirvet haittaeläimiksi. Samaa logiikkaa soveltaen ammattikalastajien elinkeinon tärväävät hylkeet olisi katsottava sietämättömäksi rasitteeksi. Hylkeestä poiketen on hirvelle annettava vähän anteeksi, lannoittaahan se metsänpohjaa syömisillään, kuten myös antaa merkittävän panoksen huoltovarmuuteen lihansa muodossa. Puhumattakaan hirviporukoiden sosiaalisen kanssakäymisen myönteisistä vaikutuksista.
Hylkeiden hyssyttely johtuu mielestäni lähinnä Saimaannorpan aikaansaamasta teddykarhuefektistä, jossa ”söpö” Saimaannorppa mielletään peräti lemmikkieläimeksi.
Perämeren sietämättömän suureksi paisuneesta hyljekannasta vastuuta kantavien tulisi viimein ymmärtää, että kysymys on sekä yhden ammattikunnan elinkeinosta, että myöskin huoltovarmuudesta.
Huoltovarmuudesta siksi, koska ei ole yhdentekevää päätyvätkö liki 200 000 kiloa elintarviketta hylkeen kitaan vai kalastajan pyydykseen ja täten meidän lautaselle.
Reino Temmes
Raahe