Kymmenkunta aamutreenaajaa kolisuttaa rautaa Limingantullin Kuntokeskus Liikun laitteissa varhain perjantaiaamuna. Laitteiden välissä puikkelehtii monelle tuttu, pitkänhuiskea ja tatuoitu, personal trainerin takkiin sonnustautunut hahmo. Hän moikkailee asiakkaita hymyssä suin matkalla vastaanottamaan kulkukortitonta vierasta.
Moni tuntee Hannes Hyvösen kiekkokaukalosta Hurja-Hanneksena, mutta nykyisessä työpaikassaan miehestä huokuu heti kättelyssä rauhallisuus ja sydämellisyys.
– Kyllä monella on minua kohtaan ennakkoluuloja. Minua lähestytään helposti vähän jännittyneenä ja silmät pyöreinä, mutta olen oikeasti ihan hyväntuulinen ja leppoisa heppu, Hyvönen tuumaa.
Paikalle pelmahtanut Hyvösen kihlattu ja työkaveri Netta Suikkanen nyökkäilee puolisonsa kommentille.
– Hanneksella on valmentajana hyvä silmä. Hän näkee nopeasti, milloin on syytä valmentaa lempein menetelmin ja milloin voi kiristää ruuvia.
Hurjuuskin on siis vielä tallella. Se tulee esille aina tarpeen vaatiessa.
Elämäntapamuutoksen asiantuntija
Hannes Hyvönen kouluttautui personal traineriksi vuonna 2017 ja siitä lähtien hän on tehnyt valmentajan töitä päätyökseen. Limingantullin Liikussa hän aloitti viime heinäkuussa.
– Kun muutimme Ouluun vuonna 2019, yritin hetken aikaa tehdä muuta, mutta veri veti takaisin pt:n hommiin. Kyllä tämä on vahvasti minun juttuni.
Tällä hetkellä personal trainerin työt työllistävät Hyvöstä keskimäärin kolmena päivänä viikossa.
– Parhaimmillaan minulla on ollut kahdeksan valmennettavaa, mutta korona on tehnyt tehtävänsä ja tällä hetkellä treenattavia on kolme.
Tammikuu on tuonut kuntokeskukseen odotetun piristysruiskeen. Mies on kevään suhteen toiveikas.
– Kyllä tässä sellaisia aikoja eletään, että moni haluaa kääntää elämässään uuden sivun ja pistää elämäntapansa remonttiin.
Elämäntapamuutos on yksi Hyvösen erikoisosaamisalueista. Siitä kiekkouransa jälkeen pohjamudissa rypeneellä ja elämänsä uudelleen rakentaneella miehellä on myös omakohtaista kokemusta, mistä hän ammentaa myös valmentajana.
– Kun aloitan asiakkaan kanssa elämäntapamuutosprojektin, olen realistinen, kerron faktat suoraan enkä koskaan tavoittele mitään pikaratkaisuja. Pysyvä henkinen ja fyysinen elämäntapamuutos vaatii aina aikaa ja pitkäjänteisyyttä.
Toinen jalka kaukalossa
Vuonna 2013 kiekkoammattilaisuransa lopettaneella Hyvösellä on edelleen ”toinen jalka kaukalossa”. Mies valmentaa tällä hetkellä kasvattiseurassaan Kärpissä U16-junioreita.
– Tosi hyvä porukka. Urheilullisia, motivoituneita ja tervepäisiä poikia, Hyvönen kehuu luotsaamaansa junnulaumaa.
Yhtälailla kuin kuntosalilla, myös junnujen pukukopissa Hyvöseen suhtauduttiin ensin ujostellen.
– Onhan se ihan ymmärrettävää. Muistan hyvin itsekin tuon ikäisenä jähmettyneeni jännityksestä tavatessani sen ajan kiekkostaroja, kuten nykyisen appiukkoni Kai Suikkasen. Tänä päivänä välimme ovat jo ihan rennot, Hyvönen virnistää.
Yhtälailla tunnelma on rentoutunut myös Hyvösen ja U16-junnujen kesken.
– Toki osaan olla myös tiukka ja vaativa valmentaja. Omilta junnuvuosiltani kuitenkin muistan hyvin, missä menee raja. Kaikista alku-urani valmentajista ei ole jäänyt kivaa sanottavaa.
Hyvösen tulevaisuuden rooli Kärpissä on vielä avoin. Nykyinen valmentajasopimus on tehty täksi kaudeksi eikä jatkosta ole vielä tietoa.
– Kiekkoseuroilla on näinä aikoina taloushaasteita ja se heijastuu myös valmentajamarkkinoihin. Jos jostain päin Suomea jotain vähänkään kiinnostavaa tarjotaan, niin sitä ei kannata jäädä kovin pitkäksi aikaa miettimään, Hyvönen pohtii.
Hän kuitenkin toivoo, että uusia valmennuskuvioita löytyisi jatkossakin Oulusta.
– Viihdymme Oulussa todella hyvin. Olemme molemmat täällä kotonamme. Ei tekisi mieli muuttaa muualle.
Treeniä ja hääsuunnitelmia
Urheilu haukkaa leijonanosan myös Hannes Hyvösen ja Netta Suikkasen vapaa-ajasta.
– Treenaamme paljon yhdessä. Se on meidän laatuaikaamme, Netta Suikkanen sanoo.
Hän valmistautuu parhaillaan huhtikuussa järjestettävään Fitness Classic -kilpailuun. Hyvönen puolestaan kertoo omaksi urheilutavoitteekseen hyvän olon.
– Voittojen ja mestaruuksien tavoittelu on iskostunut minuun niin lujasti, että vasta nyt viimeisen vuoden aikana oppinut vähän hölläämään ja hyväksymään, ettei tässä tarvitse enää mikään teräsmies olla. Elän nyt voitonhetket valmennettavieni kautta, Hyvönen sanoo.
susanna.eksyma@forum24.fi