Käyttövaatteita, tossuja ja vanttuita oli 1800-luvulla tavallista tehdä huovuttamalla kotitarpeiksi. Tuota vanhaa taitoa on nostettu viime vuosina. Utajärvellä asuva Terttu Snicker on innostunut valmistamaan huovuttamalla hattuja, ponchoja, huiveja, peffanalusia ja huopia.
Snicker on saanut perusoppinsa huovutusguruksi nimittämältään Tuula Nikulaiselta. Paimentolaiskulttuureissa huovutuksen taito on säilynyt, ja Tuula Nikulainen on käynyt muun muassa Mongoliassa tutustumassa hevoshuovutukseen. Siinä ei käytetä saippuaa eikä vettä, vaan hevosen virtsaa. Jopa paimentolaisten asumukset, jurtat, tehdään huovuttamalla.
Kun Terttu Snicker oli ensimmäisen kerran huovutusopissa, hänelle tuli tunne, että tätä hän haluaa tehdä. Hän on huomannut myös taitoa eteenpäin opettaessaan, että huovutukseen joko syttyy tai sitten ei. "Sitä vain hurahtaa täysin. Vain taivas on kattona, kun tekniikan oppii."
Käden taitoja Terttu Snicker on opiskellut Karstulan opistolla ja tehnyt sinne myös päättötyönsä. Hän on toiminut opettajana eri opistojen huovutuskursseilla, mutta nyt hän on keskittynyt omaan tuotantoon.
Lampaanvillan lisäksi Terttu Snicker käyttää töissään silkkiä ja pellavaa. Näin hän saa huovutuspohjaan mielenkiintoisen struktuurin. Unelmankeveissä huiveissa on silkkisifonkipohja, suurissa ponchoissa on pohjana raskaampaa silkkiä.
Parasta huovutusvillaa on pitkäkuituinen ja kihara suomenlampaan villa, muutoin villan kuidut eivät tartu kunnolla toisiinsa. Tärkeää on tietää, että vain elävän lampaan villa huopuu ja mitä kauemmin muokataan eli huovutetaan, sitä tiukempaa ja kestävämpää huopaa syntyy. Huovutuksen apuna Terttu Snicker käyttää ikivanhaa pyykkilautaa, joka on hyvä vanutukseen.
Työnsä hän aloittaa laittamalla pöydälle ensin kuivat villat ja kuvioimalla ne. Kauniit, värikkäät kukat syntyvät tehdessä. "Värivalinnoissa täytyy vain olla silmää, muuten ne eivät toimi." Perusvärejä hän saa kehräämöstä, ja niistä hän sekoittaa sitten itselleen mieluisia sävyjä.
Valmiiksi suunnittelemansa kuviot hän huovuttaa vähällä vedellä ja marseillen saippualla. Mäntysuopaa hän ei käytä, koska mäntyöljy jättää väriä ja vie villalta myös sen ominaista rasvaa.
Viimeistelyvaiheessa Snicker lisää esimerkiksi huivien päihin pallot ja ponchoihin korut, joita voi käyttää halutessaan ponchon kiinnitykseen.
Näiden käsitöiden hoitaminen ei ole vaikeaa, koska lampaanvillan ominaista rasvaa ei ole poistettu. Tarvitaan vain tuuletusta ja prässäystä. "Jos pintaan tulee nukkaa, se leikataan saksilla pois. Sitä ei saa nykäistä, koska silloin herkästi irtoaa ylimääräisiä säikeitä."
Kun huovutuksesta jää aina hukkavillaa, Terttu Snicker kerää sitä pusseihin ja antaa koulujen askarteluun. "Lapset osaavat valita värivilloja sekaisin ja tehdä niistä esimerkiksi värikkäitä palloja."
Huovutetun käsityö arvoa voi vain arvailla. "Esimerkiksi viitan teko ei tapahdu viikossa. Jos miettii, mitä sille tulisi todellisuudessa hinnaksi, jos kaikki työ ja kulut laskettaisiin mukaan, ei kannattaisi ryhtyä ollenkaan toimeen."
Terttu Snicker on päätynyt myymään töitä kotoaan ja messuilla, jolloin töiden hinnan voi pitää kohtuullisena.