Amerikkalainen päivälehdistö elää kovia aikoja. Yksi kerrallaan jopa New York Timesin ja Washington Postin tapaiset instituutiot ovat joutuneet kertomaan irtisanomisista ja lomautuksista samalla, kun pienempien lehtien lopettamiset ja siirtymiset pelkiksi verkkojulkaisuiksi ovat nyt jokaviikkoisia uutisia.
Muutaman viime kuukauden aikana isoimpia ruumiita ovat olleet 146 vuotta ilmestyneen, Hearst Corporationin omistaman The Seattle Post-Intelligencerin muuttuminen pelkäksi verkkolehdeksi ja denveriläisen Rocky Mountain Newsin sekä The Tucson Citizenin lopettaminen.
Seuraavana pölkylle isoista on vaarassa joutua myös Hearstin omistama San Francisco Chronicle, jos se ei saa talouttaan jaloilleen. Lehti on viimeisimmän vuoden ajan tuottanut tappiota miljoona dollaria viikossa.
Amerikkalaislehtien ongelmiin on monta syytä, joista tällä hetkellä keskeinen on meneillään oleva lama. Mutta tämä ei kerro koko totuutta.
Suomen tilanteesta poiketen Yhdysvaltain päivälehtien levikit ovat pitkään olleet tasaisessa, noin parin prosentin vuotuisessa laskussa.
Kun amerikkalaisten painettujen lehtien yhteislevikki oli kaksikymmentä vuotta sitten 62 miljoonaa, nyt se on noin 49 miljoonaa.
Osaan maineikkaimmista laatulehdistä levikin putoaminen on iskenyt huomattavasti pahemmin. Muun muassa New York Timesin omistama The Boston Globe ja nyt velkasaneerauksessa olevan Tribune Corporationin omistama Los Angeles Times ovat menettäneet levikistään 30-40 prosenttia vuosikymmenen puolen välin jälkeen.
Yhtenä selityksenä levikkien pienenemiseen on pidetty internetin käytön yleistymistä. Uudet sukupolvet eivät edes opi kaipaamaan paperilehtiä vaan hakevat uutisensa netistä. Asiantuntijoiden mukaan tämä selittääkin osan, mutta ei koko laskua. Toinen merkittävä syy on ollut joidenkin lehtitalojen dramaattiset henkilöstöleikkaukset, joita pidetään muun muassa Los Angeles Timesin syöksykierteen syynä.
Toimituksen resurssien raaka karsiminen vuosikymmenen puolivälissä johti lehden tason romahtamiseen ja lukijoiden joukkopakoon.
Pahimpia irtisanomisten ylilyöntejä on sittemmin paikattu niin Los Angeles Timesissa, USA Todayssa kuin muissakin isoissa päivälehdissä lisäämällä freelancereiden käyttöä. Tämä puolestaan on synnyttänyt media-alalle kokonaan uusia, tutkivaan journalismiin erikoistuneen Propublica.orgin tai Voiceofsandiego.orgin tapaisia lehtitalosta riippumattomia toimituksia, joilta sanomalehdet nyt ostavat tarpeen mukaan valmiita artikkeleita ja juttupaketteja.
Amerikkalaisten päivälehtien tulovirrasta on perinteisesti noin neljä viidennestä syntynyt mainostuloista ja vain yksi viidennes levikkituloista. Näin amerikkalaislehdistö on huomattavasti suhdanneherkempää kuin esimerkiksi pohjoismainen päivälehdistö, jolle levikkitulojen suurempi osuus merkitsee suurempaa suojaa talouden kausiheilahduksia vastaan.
Jo ennen nykyistä lamaa lisäsyy lehtien mainostulojen vähenemiseen on ollut amerikkalaisen vähittäiskaupan jatkuva keskittyminen. Laajenevat kansalliset ketjut ovat syöneet markkinoilta pienet paikalliset yrittäjät, joiden mainosdollarit ovat aikaisemmin muodostaneet tärkeän osan paikallisten printtimedioiden ilmoitustuloista. Mainostajia on nyt yksinkertaisesti entistä vähemmän.
Kaupan keskittymisen aiheuttaman mainostulokadon lisäksi syntipukiksi löytyy jälleen internet. Se on kuivattanut päivälehtien aikaisemman rahasammon, rivi-ilmoitukset. Ne ovat jo vuosia sitten karanneet Craigslist.comin tai jobs.comin tapaisille nettisaiteille. Saman kohtalon on kokemassa myös asuntoilmoittelu, joka kärvistelee muutenkin tällä hetkellä Amerikkaa koettelevan taantuman kourissa.
Monet media-alan asiantuntijat pitävät amerikkalaislehdistön kohtalonkysymyksenä sitä, kuinka hyvin se kykenee tulevaisuudessa yhdistämään nykyisten paperilehtien tarjoaman laadukkaan ja taustoittavan lukuelämyksen internetin nopeuteen ja vuorovaikutteisuuteen. Molemmat ovat avaimia sekä lukijoiden että mainostajien houkuttelemiseksi takaisin.
Yhtenä vaihtoehtona on nousemassa esiin visio, jonka mukaan tähän asti paperille painetut, joka aamu ilmestyvät päivälehdet siirtyisivät asteittain käyttämään jakelukanavanaan seuraavan sukupolven sähköisiä lukulaitteita. Ne ovat kevyitä ja ohuita, niiden erehdyttävästi paperia muistuttava näyttö on riittävän suuri ja miellyttävä, mutta ennen kaikkea niiden lukemisesta on tehty mahdollisimman käyttäjäystävällistä.
Visio ei enää ole kaukaista utopiaa. Hearst Corporation on ensimmäisenä ilmoittanut tuovansa markkinoille sähköisen lehtienlukulaitteensa vielä tämän vuoden aikana.
Mediatalojen kiinnostus uuteen jakelutekniikkaan on helppo ymmärtää.
Massatuotannon painaessa lukulaitteiden hintoja alas lehdille tulee pian halvemmaksi antaa sellainen vaikka maksutta kestotilaajilleen kuin toimittaa painettu lehti kotiportaalle vuoden jokaisena päivänä.
Paperilehteen verrattuna langattomasti toimivan lukulaitteen uutissisällön ja mainokset voi päivittää automaattisesti monta kertaa päivässä. Harry Potter -fantasioista tutut, omia aikojaan lehden sivuilla vaihtuvat uutiset saattavat kohta olla amerikkalaista arkitodellisuutta.