Eliel Saarinen (1873 -1950) tunnetaan arkkitehtina. Jo ennen valmistumistaan hän perusti yhteisen toimiston opiskelutoveriensa Herman Geselliuksen ja Armas Lindgrenin kanssa.
Toimiston kansainväliseksi läpimurtotyöksi muodostui Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyn Suomen paviljonkirakennus, johon Akseli Gallen-Kallela teki freskot. Sitä seurasivat muun muassa kansallismuseo sekä kolmikon yhteinen ateljee- ja asuinrakennus Hvitträsk.
Vuonna 1904 pidetyn Helsingin asemarakennuksen suunnittelukilpailun voitti Saarisen kansallisromanttinen ehdotus. Kolmen arkkitehdin toimisto lopetettiin 1905 ja Saarinen muutti Yhdysvaltoihin 1923. Jo seuraavana vuonna hänet nimitettiin Michiganin yliopiston professoriksi.
Vuonna 1925 Saarinen sai suunnitellakseen Cranbrookiin taideakatemian kampuksen. Hän toimi myös akatemian johtajana kuolemaansa saakka. Hvitträskiä Saarisen perhe piti kesäpaikkanaan aina vuoteen 1949.
Tuntemattomampi puoli Eliel Saarisesta ovat hänen suunnittelemansa huonekalut tekstiileineen. Hvitträskin museossa Kirkkonummella voi ihastella Saarisen jugendtyylisiä huonekaluja kansallisromanttisissa tiloissa.
Huonekaluja on valmistettu jonkin verran käsityönä lähinnä julkisiin tiloihin Kuopion lähellä Vehmersalmella. Viime vuodesta lähtien Eliel Saarisen Hvitträskiin ja Cranbrookiin suunnittelemia huonekaluja on ryhdytty valmistamaan myös tavallisten kuluttajien ulottuville.
"Meidän Kuopion verstaalla on pysyvä näyttely, minne kaikki ovat tervetulleita katsomaan suomalaista käsityöperinnettä", toimitusjohtaja Petri Pajumäki Adelta Furniture Visionista toivottaa. Pajumäellä itselläänkin huonekalujen valmistaminen on verissä, sillä toiminta puusepänteollisuuden parissa jatkuu hänellä jo kolmannessa polvessa.
Adelta sai Eliel Saarisen perillisiltä oikeudet Saarisen huonekalujen valmistamiseen.
Tehtaalla on mielenkiintoinen tausta. Saksalainen Lutz Reinhardt (1952-2009) vieraili Tetrimäellä isänsä kanssa 14-vuotiaana. Puusepäntehtaan taustalta löytyy maailmansodan jälkeen vaikuttanut kristillinen yhteisö, joka auttoi saksalaisia, karjalaisia ja venäläisiä lapsia.
Reinhardt palasi Suomeen 1970-luvulla, valmistui puuseppämestariksi ja perusti puusepäntehtaan. Hän teki sopimuksen saksalaisen Adeltan kanssa valmistaa yksinoikeudella Eliel Saarisen huonekaluja.
Puusepäntehtaan filosofia perustuu käsityön osaamiselle. Reinhardtin vaaliman ammattiosaamisen kahtena elementtinä olivat ennen kaikkea kauneus ja laatu. Tehtaalla on myös oma saha ja kuivaamo.
Nykyään Adelta jatkaa suomalaista puuseppäperinnettä kouluttamalla hienopuuseppiä sekä puuseppämestareita yhteistyössä Savon ammatti- ja aikuisopiston kanssa.
Vuosi sitten verstaalla työskenteli viisi puuseppäoppilasta, joista kaksi on jo palkattu mestarien lisäoppiin.
"Kunhan nämä saadaan siivilleen, niin sitten otamme taas enemmän uusia opiskelijoita. Nyt meillä on vain yksi opiskelija", Pajumäki jatkaa.
Esimerkiksi käsityötä vaativan pöydän valmistukseen intarsiakuvioineen saattaa helposti kulua 200 työtuntia, viisi työviikkoa.
"Pidämme kunniatehtävänämme jatkaa suomalaista kulttuuriperintöä ja olemme sitoutuneet pitämään yllä sen vaatimaa korkeaa laatua. Vientiä on avautunut myös Venäjälle ja Yhdysvalloissa Saarinen on tunnetumpi kuin Suomessa", Pajumäki jatkaa.
Seuraavaksi Adelta ryhtyy valmistamaan laajaa kokoelmaa Pauli E. Blomstedtin funkkishuonekaluista, joista osaa ei ole aiemmin tehty.