Ex-kymmenottelija Petri Keskitalo olisi outo lintu Suomen nykyisessä yleisurheilumaajoukkueessa.
Tokion MM-kisoissa 1991 viidenneksi otellut Keskitalo oli kentällä pilke silmäkulmassa ja hymy huulessa - ja kuitenkin tosissaan ja täysillä mukana. Berliinin MM-kisoissa iloista suomalaisurheilijaa sai hakemalla hakea.
Suurimmalla osalla suomalaisia oli otsat kurtussa ja rystyset valkoisina sekä ennen omaa suoritusta että sen jälkeen. Toisenlaistakin mallia oli tarjolla.
"Miten joku (Usain Bolt) voi keskittyä tuolla tavalla ennen satasen starttia. Ensin pelleillään ja sitten juostaan maailmanennätys", Keskitalo hämmästelee.
Toisesta äärilaidasta löytyy keihäsmies Tero Järvenpää, jonka tuska, epätoivo ja suoranainen ahdistus tuntuivat sohvannurkkaan saakka.
"Ihan teki pahaa katsoa. Ehkä se on sitä suomalaisuutta, että yritetään väkisin vääntää: Otsa hiessä pitää sinun leipäsi ansaitseman", Keskitalo sanoo.
Keskitalolla riittää ymmärrystä urheilijoita kohtaan. Menestyspaineet oli Berliinissäkin lastattu vain muutamille harteille. Lataus menee vähemmästäkin yli.
"Urheilu on kuitenkin vain urheilua. Siinä pitäisi olla huipputasollakin mukana anos leikinomaisuutta."
Ilon lisäksi Keskitalo kaipaa suomalaiseen yleisurheiluun intohimoa ja todellista johtajuutta. Siitä on huutava pula ennen muuta valmennuspuolella.
"Meillä tutkitaan ja analysoidaan kaikkea mahdollista nippelitietoa, mutta todellinen intohimo ja tappamisen meininki puuttuvat. Nykyään urheilijoita suitaan aivan liikaa myötäkarvaan ja mennään heidän ehdoillaan. Valmennusportaassa pitäisi olla ihmisiä, jotka uskaltavat kyseenalaistaa asioita, tehdä toisin ja sanoa suoraan kuvia kumartelematta", Keskitalo sanoo.
"Siis sellaisia vahvoja kavereita, jotka potkivat urheilijoita persuuksille ja repivät nämä ylös suosta - sellaisia kuin Risto Ulmala. Hänellä on oikeanlaista hulluutta, intohimoa ja rohkeutta."
Keskitalon mukaan Risto Ulmalan tapaisia entisiä "kylähulluja" suomalaisessa yleisurheiluperheessä riittäisi vaikka kuinka.
"Mutta ei heitä kukaan kuuntele. Urheiluliitossa ollaan käperrytty omaan sisäpiiriin. Ongelmat yritetään ratkoa omin voimin."
Suomalainen yleisurheilu on vetänyt itsensä sellaiseen solmuun, että sen aukaiseminen ei onnistu kotikonstein. Keskitalo lähtisi hakemaan apua maan rajojen ulkopuolelta.
"Pitäisi uskaltaa ajatella valmentamista myös poikkitieteellisenä juttuna. Muista lajeista löytyy varmasti oppia esimerkiksi siitä, miten pysytään terveenä - ja miten kisatilanteen voi ottaa rennommin. Jälkimmäistä voisi kysyä vaikka lumilautailijoilta."
Keskitalo on kaivannut jo pidempää yleisurheilun systeemejä tuulettavaa kansalaiskeskustelua. Berliinin jälkeen hän kaipaa sitä enemmän kuin koskaan.
"Asiat pitäisi nostaa ihan oikeasti framille ja pian. Kohta se on myöhäistä."