Suomessa 1800-luvulla jaoteltiin arkipäiväiset asiat miesten ja naisten töiksi. Naisilla ajateltiin olevan syntyjään hoivavietti, jonka vuoksi kaikki hoidollinen oli automaattisesti heidän työtään.
1900-luvulla teollistumisen myötä naisten työssäkäynti alkoi yleistyä ja taloudellinen asema parantua. Vaikka näennäisesti yhteiskuntanormit olivat muuttuneet, oli käynyt päinvastoin. Naisten rooliin kuuluikin kahdet työt, kodin sisäiset ja ulkoiset.
Vaikka työmäärä kodin ulkopuolella oli kasvanut, ei kodin omat työt olleet vähentyneet. Edelleen ajateltiin, että naisten vastuulle kuuluu kaikesta huolimatta kodinhoito sekä lasten ja läheisten huolehtiminen.
Tultaessa 2000-luvulle voisi ajatella, että asiat olisivat jo paremmin, kuitenkaan hoivavastuun jakautumisessa ei ole juuri tapahtunut kehitystä. Sukupuolen ei enää pitäisi määrittää mihin tehtävään voit hakeutua, tai että tietyn sukupuolen tulisi tehdä vain tiettyjä kotitöitä. Positiivisena kehityksenä voidaan nostaa perhevapaauudistus, joka tehtiin Marinin hallituksen aikana.
Suomessa on runsaat 350 000 omais- ja läheishoitajaa, joista 100 000 työssä käyvää hoitaa päivittäin oman kodin ulkopuolella asuvaa läheistään. Omaishoitajista 70 prosenttia on naisia. Sukupolvibarometri 2025 antaa positiivista suuntaa sille, että ajatusmaailma on kuitenkin muuttumassa. Enemmistö on eri mieltä väittämän kanssa, että naisten olisi luontevaa kantaa miehiä enemmän vastuuta hoivasta perheissä ja suvussa.
Tämä asenne tulee saattaa käytäntöön, jotta hoivavastuu jakautuu tasaisemmin. Ei pelkästään sukupuolten välillä vaan koko yhteiskunnan tasolla. Valtion ja hyvinvointialueiden tulee tunnustaa hoivavastuun kasautuminen apua tarvitsevien läheisille. Kun ongelma tunnistetaan, voidaan siihen myös lähteä puuttumaan ja hakemaan muutosta.
Oulun piirin Demarinaisten puolesta
Sonja Heiskanen
puheenjohtaja