Sain hiljattain särkylääkkeet, joiden sivuoireiksi ilmeni huimausta ja sydämen rytmihäiriöitä. Hakeuduin nopeasti avun piiriin OmaPohde-sovelluksen kautta, koska tilanteeni vaati ripeää arviota. Sovelluksen käyttö osoittautui kuitenkin yllättävän monimutkaiseksi, ja avun saaminen tuntui pitkittyneen sen vuoksi, että viestit kulkivat usean portaan kautta.
Keskustelin sairaanhoitajan kanssa, joka välitti oireeni ja kysymykseni lääkärille. Lääkäri puolestaan vastasi hoitajan kautta takaisin. Lopputuloksena keskustelu muistutti tilannetta, jossa kaksi ihmistä puhuu toisilleen tulkin välityksellä – mutta kyse oli omasta terveydestäni, ei kielimuurista. Tiedon kulku oli hidasta ja epäselvää. Koin myös, että osa kysymyksistäni hävisi tai muuttui matkan varrella.
Kun nyt olen menossa tapaamaan lääkäriä, herää kysymys: keskustelenko jälleen ensiksi hoitajan kanssa, joka vie asiani lääkärille sermin taakse ja palaa kertomaan vastauksen? Lääkäriä ei toki tarvitse nähdä joka vaivaan, mutta silloin kun lääkitys aiheuttaa vakavia haittoja, tulisi potilaan päästä suoraan hänen arvioonsa.
Ymmärrän, että järjestelmässä pyritään tehokkuuteen ja resurssien säästöön. Mutta jos lääkärin ja potilaan väliin lisätään aina uusi porras, syntyy samalla myös uusi kustannus – ajassa, epävarmuudessa ja riskissä, että potilas ei tule ymmärretyksi. Vähäiset määrärahat voisikin suunnata ensisijaisesti siihen, että potilas kohtaa oikean ammattilaisen oikeaan aikaan.
Digitaaliset palvelut ovat hyödyllisiä, kun ne ovat selkeitä ja suoria. Nyt ne tuntuvat toisinaan mutkistavan sitä, mikä on terveydenhuollon ydintä: potilaan ja lääkärin välistä luottamuksellista yhteyttä. Sitä ei pitäisi korvata viestiketjuilla
Esa Kauppi
(kok.), Oulu