Suomalainen rock ja iskelmä ovat erkaantumassa yhä kauemmaksi siitä maatalousyhteiskunnasta, josta saivat vaikutteita varsinkin suomalaiset kansanlaulut ja 1900-luvun alkupuolella kirjoitetut juomisen ja tupakoinnin iloista ja suruista kertovat varhaiset iskelmät.
Lauluntekijä ja laulaja Pauli Hanhiniemi on kirjoittanut uransa aika ison mitallisen väkijuomia ja muita suomalaisia paheita käsitteleviä lauluja. Jo vuonna 1987 hän kirjoitti yhtyeelleen Kolmannelle naiselle laulun Vuosisadan kanuuna, jossa kerrataan estotta juomisen iloja.
Kolmannen naisen uran virstanpylväs on kuitenkin vuonna 1990 julkaistun Hyvää ja kaunista -levyn aloituskappale Tästä asti aikaa, jossa ahtaan kyläraitin elämää tirisevällä yöhuoltoasemalla elämäänsä miettivä nuori mies tunnustaa mieltymyksensä kahviin ja tupakkaan.
"Kahvi ja tupakka symboloivat elämän välttämättömyyksiä, elämän perusluottamuksen rakennusaineita, jotka varmistavat laulun päähenkilölle sen, että kaikki on kunnossa", sanoittaja tilittää.
Hanhiniemen mielestä elämän nautinnoista on luonnollista laulaa ihannoivalla sävyllä. "Lauletaanhan saunomisestakin aina positiivisessa mielessä, vaikka ihmiset hyvin tietävät, että liiat löylyt käyvät terveydelle", lauluntekijä piikittelee.
Kun nautintoaineiden iloista ja kiroista kirjoittaminen jäi 1970-luvun alussa pääosin Junnu Vainion tai Irwinille monia tekstejä kirjoittaneen Vexi Salmen harteille, alettiin ryyppäämisestä toden teolla suomalaisessa rockissa kirjoittaa vasta 1980-luvulla.
Parhaiten juomalaulujen saralla kunnostautui helsinkiläinen Freud, Marx, Engels & Jung. "Freukkareiden ansioksi Suomessa voidaan laskea se ihmisten omaksuma ja hieman vääristynyt perusolettamus, että kantrissa lauletaan aina rekkojen sijaan viinasta", yhtyeessä alkuvaiheessa bassoa soittanut ja sanoituksia rustannut Mikko Saarela tunnustaa.
Hän teki myös Eppu Normaalille sanoituksia yhtyeen alkutaipaleella. Yhtyeellä ei juuri uransa alussa ollut tuotannossaan väkijuomia tai tupakointia käsitteleviä lauluja, joissa aiheita olisi suoranaisesti ihailtu.
"Esimerkiksi Aknepop-albumille päätyneen Kaljaa nuorille
-laulun alkuperäisestä käsikirjoituksesta löytyy kolmen eri henkilön käsialaa, joten on mahdoton selvittää, kenen idea laulu alkujaan oli", hän naurahtaa.
Kaljanlanttauslaulussa vuonna 1979 Saarela otti kantaa Suomessa tuolloin suunnitteilla olevaan keskioluen laimentamiseen. "Se on ajatusleikki, mitä kaikkea kamalaa tapahtuu silloin, kun ihmiset joutuvat olemaan kaljanhimossaan selvin päin", mies muistelee.
Saarelan Epuille pari vuotta myöhemmin sanoittama, juoppohulluudesta kertova Delirium Tremens taas käsitteli alkoholismin kiroja enemmänkin Pentti Saarikosken elämäntäyteisistä runoista ammentavin ottein.
"Kohu-63:n kaltaiset hardcorepunkbändit lauloivat viinasta enemmän, kuin me vanhan koulukunnan punkyhtyeet", sananikkari tietää.
Vanhimmat suomeksi levytetyt väkijuomista kertovat laulut ovat haapavetisen näyttelijän ja laulajan Pasi Jääskeläisen vuonna 1905 levylle laulama Varpusen olut sekä hänen seuraavana vuonna levylle laulamansa Enkä minä ryyppää.
Hanhiniemi uskoo, että varsinkin viime vuosisadan alun lauluperinne on paljon velkaa vanhoille suomalaisille kansanlauluille.
Jopa Hanhiniemen omasta levytetystä tuotannosta löytyy vanhaan kansanlauluun perustuva Viinapikari. Alavutelaisen Ilkka Ottilian 1800-luvussa kirjoittama laulu kertoo juomisesta ja sen vaaroista. Lopussa viinalle perso päähenkilö saa nilkkaansa rautaiset kahleet.
"Kansanlaulujen tekijät eivät koskaan joutuneet miettimään sitä, olisiko laulujen tekeminen taloudellisesti viisasta, koska he tekivät musiikkia omaksi ilokseen ja kavereita viihdyttääkseen", lauluntekijä summaa.