Honkakartanon hirsitalomalli Paviljonki 271 m2.
Pientalotoimittajien talomallien koot vaihtelevat. Pienimmät tyypit ovat yleensä alle sataneliöisiä ja yksikerroksisia. Suurimmissa kahteen kerrokseen sijoittuvat neliöt huitelevat kahdensadan tuntumassa.
Monien talotoimittajien talokirjoissa tyydytään noin 180 neliöön, toisilla malleja löytyy jopa reilun 250 neliöisen talon tarvitsijalle. Suurimpia talomalleja tuntuvat tarjoavan hirsitalotoimittajat.
Omakotitalojen keskikoko on viime vuosina kasvanut melkoista laukkaa. Silti suurten tyyppitalojen markkinat lienevät rajalliset. Jos ostajan kukkaro ei aseta rajoituksia, niin ainakin asemakaava-alueilla tulee rakennusoikeus vastaan.
Moni suurta taloa halajava taitaa myös suunnitteluttaa talonsa yksilöllisesti. Näissäkin tapauksissa talomallistoilla on herätearvoa, kuten kaikessa talokaupassa. Loppujen lopuksi talotoimittajat myyvät taloja eivät talomallejaan.
Rakennusoikeus on nykyisin rahaa pientalotonteillakin ja se käytetään yhä kalliimmiksi muuttuvilla tonteilla usein viimeistä neliötä myöten. Ehkä sekin lisää kysyntää suurille tyyppitaloille.
Yksi suurehkoja taloja tarjoava toimittaja on Varpaisjärvellä Pohjois-Savossa majaansa pitävä hirsitalotoimittaja nimeltä Honkakartano.
Heidän omakotitalomallistonsa talojen keskikoko on 175 neliötä. Esiteltäväksi valittiin suurin malli nimeltä Paviljonki. Talomallin hulppeat tilat sijoittuvat kahteen kerrokseen ja kolmeen tasoon, sillä alakerran lattia porrastaa kolmen askelman eli noin puolen metrin verran.
Talo on perusmuodoltaan harjakattoinen puolitoistakerroksisen näköinen talo, jossa on monimuotoisuudesta ponnistavaa vähän vanhahtavaa ilmettä.
Vesikattoja on moneen suuntaan ja katettuja ulkotiloja paljon. Ikkunoiden ristikot antavat oman mausteensa ilmeelle. Hirsinen rakennekin taitaa olla juuri ja juuri nähtävissä myös yleisilmeessä.
Suurikokoiset tyyppitalot vaikuttavat monesti siltä, että ne on vain pienemmästä mittakaavaa muuttamalla suurennettu. Lisäneliöistä ei lisäarvoa synny. Niin on Paviljonginkin laita.
Lukuisat neliöt hukkuvat. Myös ratkaisut ovat vähän kömpelöitä, vaikka väljyys tuntuisi antavan mahdollisuudet sellaisen pohjaratkaisun tekemiseksi, johon ei edes juuri kompromissejakaan jää.
Paviljongin eteisen naulakko on melkoinen nysä näin suureen taloon. Keittiön työtaso taas on hankalasti monessa osassa.
Saunatiloihin johtava pukuhuoneen ovi puhkaisee olohuoneen pisimmän kalustettavan seinän ja vielä keskeltä. Tuntuu myös siltä, että näin suuren talon saunatiloihin kuuluisi erillinen wc, ei vain pönttö suihkun vieressä.
Yläaula, josta wc lohkaisee suuren osan, jää hahmottomaksi. Makuuhuoneen taakse sijoittuva oleskelutila näyttää siltä, ettei tilalle ole keksitty mitään järkevää käyttöä.
On neliöistä hyötyäkin. Taloon on saatu puukiuas, joka liittyy samaan hormiin olohuoneen takan kanssa. Reilu pukuhuone, jossa on vieläpä muista ulko-oleskelutiloista erillinen vilpola, on melkoinen mukavuustekijä.
Pukuhuoneen virkaa usein ajava kodinhoitohuone on myös saatu erilleen ja hyvään paikkaan keittiöstä käytäväksi. Tässä talossa kodinhoitohuoneesta taitaakin tulla toinen sisäänkäynti.
Timo Jokelainen