Oulu Hinaaja Alpoa on kunnostettu Toppilan telakalla vuosikausia aikaa ja työtä säästämättä, eikä sen vesillelaskussakaan perjantaina turhia hötkyilty.
Huolellisten valmistelujen jälkeen vanhaherra lopulta lipui arvokkaasti, puolen metrin minuuttivauhdilla Toppilansalmeen.
Alpo on nyt entisöity museaalisesti, mutta kunnostajien urakka ei suinkaan pääty tähän.
Kesän aikana Pukseeri ry:n talkooporukan on vielä tarkistettava ja aukaistava pääkoneen sylinterit, koeponnistettava paineilmasäiliöt ja tutkittava apukoneiden kunto. Polttoaine- ja painolastitankitkin on puhdistettava ja palo- ja pelastusvälineet uusittava.
Nämä työt katsastetaan syksyllä ja silloin päätetään myös se, millaisen luokituksen Alpo saa ja mitä sillä jatkossa tehdään.
Tuleeko siitä Pukseeri-yhdistyksen huvivene vai pannaanko se matkustajaliikenteeseen?
Vaatimukset kasvavat tietysti käytön mukaan, eikä ole sama huilaako se salmensuussa, reissaako Kemiin asti vai peräti Itämerelle.
Sen verran tulevaisuudesta tiedetään, että Normandiaan pitäisi päästä.
Tarkemmin sanottuna vuoden 2004 kesäkuun 6. päiväksi, jolloin siellä juhlitaan 60 vuotta sitten tapahtunutta Normandian maihinnousua. Olihan siellä Alpo ensimmäiselläkin kertaa, miksei sitten nyt.
Alpo on lajinsa viimeisiä
Amerikassa rakennettu, pariltakin sotarintamalta ehjänä selvinnyt ja saattueessa Normandian maihinnousuun osallistunut Alpo päätyi Suomeen 1946. Nyt se on lajinsa viimeisiä.
Edes USA:ssa ei ole jäljellä kuin yksi samanlainen ja sielläkin sen luullaan olevan ainoa.
"Ruotsissa on yksi ja Kanadassa, mutta siinäpä ne sitten alkavat olla". luettelee Pukseeri ry:n puheenjohtaja Jarkko Ekman.
Alpo on siitäkin erikoinen, että se selvisi paitsi sodista myös Suomenlahden miinanraivauksista, joissa moni laiva upposi tai ainakin pahasti vaurioitui.
Oulun satamahinaajana se oli 19 vuotta Toppilansalmessa ja lähivesialueilla aina vuoteen 1971 saakka.
Tämä historiallinen harvinaisuus oli kuitenkin jo vähällä joutua romuttamoon, kunnes Toppilan pukseeriporukka - ammattimaisten merenkulkijain ja harrastajien yhdistys - tuli hätiin. Takana on vähintään 15 000 talkootuntia, monta kimuranttia pähkäilynpaikkaa, armotonta rappausta ja sitkeää jyrsimistä.
Vaan kyllä siitä nyt hieno tulikin: runko- ja kansirakenteet kunnossa, vedenalaiset osat komeassa epoksihartsimaalissa. paineilmasäiliöt mitattu ultraäänellä.
"Ja kaikki on tehty käsityönä, ei mitään hiekkapuhalluksia", huomauttaa Ekman.