Hietasaaren ponipihalla on vietetty uuden tallin tupaantuliaisia viikko sitten ja pilttuut hohtavat uutuuttaan. "Tämä ei ole mitään standardia. Pääsuunnittelijana toimi Kari Parkkinen. Ammattikoulun pojat rakensivat harjoitustyönä, ja kaikki on mietitty ekologisesti oikeaksi", esittelee paikan isäntä Veli-Matti Sormunen ylpeänä.
Ekologisuus näkyy muun muassa siinä, että seiniin käytettyjen hirsien pätkät on hyödynnetty tallin lattiassa. Puulattia on myös hevosille mieluinen. Talli on saanut nimekseen Tapio. Pihapiirin muillekin rakennuksille on tulossa nimet. Yksi on Loimu, toiselle mietitään nimeksi Nallikaista. Kaikkien nimien pitäisi olla kalevalaisen hengen mukaisia.
Kun Sormunen tuli tontille 12 vuotta sitten, paikalla ei ollut oikeastaan mitään. "Ulosottomiehet olivat heittäneet pihalle talosta sohvia ja liesiä, koska talon alkoholisoitunut asukas oli saanut häädön. Sitten täällä oli ollut panttivankidraama ja poliisi oli ampunut ikkunat rikki tomaattiketsuppipatruunoilla."
Toimenpidekielto pelasti lopulta alueen ja Veli-Matti Sormunen ryhtyi kunnostamaan sitä. Nykyään alue on laajentunut 3,5 hehtaariksi, rakennukset on kunnostettu ja joitakin uusia vanhoja rakennuksia on siirretty alueelle. Pihalla on myös kesäteatteri ja kotieläinpiha.
"Legendaarinen Mäkelän Pekka kasvatti täällä jo 1970-luvulla hevosia. Jätti lopulta opettajan hommatkin harrastuksensa vuoksi."
Nykyään ratsastamassa käyvät tytöt kilpailevat, kuka saa hoitaa hevosia. "Se on kilpailtu vakanssi. Hoitajaksi pääsevät he, jotka ovat ratsastaneet jo pidemmän aikaa, ja joihin voi luottaa."
Veli-Matti Sormunen on kerännyt aina vanhaa tavaraa. Harrastus sai alkunsa jo pienenä poikana. Murrosikäisenä häntä kiinnostivat Virpiniemen vanhat huvilat. Siellä hän pääsi myös nykyisen elämänmuotonsa makuun kunnostaessaan Vehkaperän pihapiiriä.
Sen myötä suunnittelutoimiston pito ja ravintoloitten sisustukset jäivät, eikä Veli-Matti Sormunen voisi kuvitellakaan palaavansa entiseen. "Täällä saa toteuttaa itseään."
30 vuotta sitten hän kääntyi ortodoksiksi, ja sen hän uskoo vaikuttaneen elämän asenteeseensa. "Jos tässä alkaisi ajatella joka risausta, niin ei tulisi mitään. Nitsevoo", nauraa Sormunen.
Ennen hänellä oli aikaa kunnostaa huonekaluja, mutta nykyään aika kuluu kiinteistöjen ylläpitoon ja rakentamiseen. Välillä Sormunen innostuu käymään huutokaupoissa, mutta sitten tulee taas kausia, jolloin niihin meno ei kiinnosta ollenkaan.
Mäen taloksi nimitetyssä 1800-luvun loppupuolella valmistuneessa rakennuksessa on Sormusten oma koti. Se peruskunnostettiin kymmenen vuotta sitten. "Rakennus oli ikävännäköinen ja siinä oli ylimääräisiä patteja. Talossa oli toiminut kauppaa ja leipomoa. Kaikki mitä töhkää oli kertynyt vuosien saatossa, purettiin pois ja jäljelle jäi hirsirunko."
Hirsirunko oli hyvässä kunnossa ja tarvitsi vain muurata uudet tulisijat. Malli löytyi suomalaisesta kansallisromantiikasta, Halosenniemeä kuvaavasta kirjasta. Sormunen pyysi muuraria lisäksi käyttämään mahdollisimman pieniä saumausrakoja. "Olemme pyrkineet siihen, että talossa kaikki olisi aitoa tavaraa 1800-luvun loppupuolelta tai 1900-luvun alusta."
Kun portaat noustaan ja tullaan lasitetulle kuistille, syntyy rauhallisen pysähtynyt tunnelma ja voisi kuvitella, että kuistilla vietetään kiireetöntä kesäiltaa tsehovilaiseen tapaan kahvia ja teetä leivonnaisten kera nauttien. Veli-Matti Sormunen kuitenkin alkaa nauraa ja kertoo, ettei siellä ehditä viivähtää juuri koskaan.
Kuistilla on myös 1800-luvulta peräisin oleva posliinikoirapari katsomassa sisäänpäin. Ennen merimiesten vaimoilla oli tapana pitää koiria ikkunalla. Kun isäntä oli merillä, koirat tuijottivat ikävissään ulos. Isännän palatessa kotiin koirat käännettiin katsomaan sisälle.
Venäläinen Paiseff-kalusto on seurannut pariskuntaa avioliiton solmimisesta lähtien. Se onkin hämärässä salissa seuraava katseenvangitsija.
Keittiö on miellyttävän tilava, ja kaikki nykyaikaiset mukavuudetkin on saatu sovitettua lähes huomaamattomiksi. Pitkät räsymatot luovat kodikasta tunnelmaa ja jugend-vaikutteiset huonekalut näyttävät kuin olisivat aina olleet paikoillaan.